Roskista

Me olimme ennen täällä roskayhtiö Environmental Green Binsin asiakkaita, vaan emmepä ole olleet enää tänä vuonna. Yhtiö kierrättää lasia, pahvia ja muovia siten, että vihreään muoviseen säiliöön (ilman kantta) kerätään jäte ja joka perjantai se tyhjennetään. Säiliö pitää viedä itse kadun varteen tyhjennettäväksi. Jäte haetaan autolla, johon se lajitellaan ja samalla lasipullot rikotaan, että niitä mahtuu kuormaan enemmän. Ongelmana on se, että osa sirpaleista päätyy tielle. Olen kahtena edellisenä perjantaina kerännyt lasia ajoluiskaltamme ja sen edestä, koska renkaan puhkeaminen skootterilla on todellinen ongelma. Viime perjantai-iltapäivänä menin Terhin koululle lasiprojektini jälkeen ja kerroin juttua Suzylle ja Terhille, jotka pitivät perjantaipalaveriaan. Terhi suivaantui (yllätys!) asiasta niin, että soitti yhtiöön. Olin hetkeä aiemmin kertonut, että lasinsirut on kerätty talteen, valokuvia otettu ja että pitäisköhän asiasta kertoa Fair Go -ohjelman tekijöille (kuluttajaohjelma, niinkuin Kuningaskuluttaja). Puhelimeen vastannut tyttö ei asiasta innostunut ja sanoi, että toimitusjohtaja ei ole tavattavissa. Kuultuaan,että Fair Go saattaisi sekaantua asiaan tyttö lupasi yhdistää puhelun toimitusjohtajan kännykkään. Hän kertoi, että koko laitteisto uusittaisiin puolen vuoden sisällä ja että ongelma sitten poistuu. Terhi sanoi, että kiitos, mutta hoitakaa se kuntoon ensi viikkoon mennessä tai otamme yhteyttä Fair Go -ohjelmaan. Johtajan mielestä aikataulu oli liian tiukka ja hän kertoi asialle kaikenlaisia perusteluita. Terhiä ne eivät kiinnostaneet, vaan hän pitäytyi kannassaan ja kertoi, että aikataulutus ei ole hänen ongelmansa. Saa nähdä, onko lasia tänään. Jään innolla odottamaan.

Miten saisi parempia opettajia?

New Zealand Heraldissa oli keskiviikkona kolumni, jossa pohdittiin Uuden Seelannin opettajakunnan kykyjä. Aiemmin julkisuuteen oli vuotanut tieto, jonka mukaan koulutuksesta valmistuneiden opettajien taso on ihan surkea. Tästä johtuen uusien opettajien on työskenneltävä yksi ylimääräinen vuosi, ennenkuin saavat täyden opettajarekisteröinnin (täkäläinen tapa). Jutussa Misa Tapu -niminen maoritoimittaja muisteli omaa kouluhistoriaansa ja päätteli, että 13 kouluvuoden aikana hänellä oli ollut kuusi hyvää opettajaa. Miten sitten saisi koulujen ja opettajien tasoa nostetuksi? Yhdeksi ratkaisuksi toimittaja ehdotti mallin ottamista maailman parhaasta koulujärjestelmästä: Suomesta. Suomessa kun kaikki opettajat opiskelevat maisteriksi asti, opettaja on itsenäinen työskentelijä, eikä häntä johdeta liikaa ja opettajan ammattia arvostetaan. Palkkauksesta hän sanoi, että se on OECD -maiden keskitasoa.

Kirjoitin toimittajalle sähköpostia kertoen, kuka olen, missä asun jne. Kerroin myös, että suomalaiselle osaajalle ei tässä maassa ole löytynyt työtä. Pyysin myös lupaa lainata hänen juttua blogiini. Jos lupa irtoaa, liitän jutun sitten kokonaisuudessaan tähän myöhemmin. Onhan se hauskaa, että täällä minulla on alempi korkeakoulututkinto ja olen vain ehdollisesti rekisteröity opettaja. En siis ole maisteri, enkä 15 vuoden opettajakokemuksella täysrekisteröity ammattilainen. Monet ulkomailta muuttaneet opettajat pitävät täkäläistä systeemiä arroganttina, eikä syyttä. Saa nähdä, tuleeko pikku postistani palautetta.

Ruokia

Kun ei koko ajan jaksa, eikä tarvitse siivota, päätin eilen paneutua ruuanlaittoon. Laadin ostoslistan ja hankin tarvikkeet makaronilaatikkoa ja Janssonin kiusausta varten. Rakentelin Janssonini kokoperunoista ja aidosta kermasta, kun perunasipulisekoituspakastetta ja kevytkermaa ei täällä myydä. Makaronilootaa päräytin täyden lasagnevuuallisen ja Janssoniin meni perunaa 1,5 kg. Laatikko meni pakkaseen ja Janssonista vetelimme naamaan eilen suurimman osan. Muuten, anjovikset myydään täällä öljyyn säilöttyinä ja melko suolattomina. Uusi, mutta positiivinen kokemus. Nyt Janssonin suolamäärää voi säädellä, kun kalan liemi pitää kuitenkin panna mukaan pottiin.

Vieraita

Aika moni siellä Suomessa on pistänyt harkinnan alle, josko sitä sitten vierailisi siellä Hirvosten luona eriperin-maassa. Mielenkiinnolla odotamme, mitä suunnitelmista kehittyy. Sanottava kuitenkin on, että tervetuloa vaan kaikki halukkaat! Mielellämme otamme tänne vastaan vierailijoita, jos tulo kiinnostaa. Matka on toki kallis, mutta joidenkin mielestä tämä maa on vierailun arvoinen. Lisäksi perheellämme on jo kyllä runsaasti paikalliskokemusta, joten opas tai reittiohjeiden antaja täältä löytyy. Hotellissamme (tämä röttelö, jossa asumme) on vielä vapaata tilaa ja tuleville lomille ei toistaiseksi vielä ole mitään varattua ohjelmaa, suunnitelmia toki on. Aika alkaa kuitenkin käymään vähiin, jos käy niin, että ensi vuodenvaihteessa olemme jo tulossa Suomeen.Tehkääpä siis unelmistanne ajoissa totta, niin asiat on helpompi järjestää täällä päässä. Toki itsekkäästi ajatellen: Ystävien tapaaminen voisi myös vähän helpottaa koti-ikävää ja ainahan se aika porukassa kuluu rattoisammin.

Liiketoimintaa

Chrissy on sitten viimein saanut kahvilansa myytyä. Paska juttu, ainakin meikäläisen kannalta. Chrissy on kuitenkin jo pidempään potenut selkävaivoja, joten hänelle on helpotus, kun ei enää tarvitse koko päivää seistä jalkojen päällä. Mutta mihin minä nyt sitten menen kahville? Uusi omistaja on kuulema kiva ja aikoo tuoda liikkeeseen jotain orgaanista kahvia, mitä se lienee. Mutta ei se ole kuitenkaan sama. Olen tietenkin onnellinen Chrissyn puolesta, kahvilan pitäminen kun ei ole hänen ainut ongelmansa (lupaukseni mukaan en hänen asioistaan tässä sen enempää kerro), mutta vähän on olo haikea. Jospa säästämällän ajalla Chrissyllä kuitenkin olisi mahdollisuus hoitaa muutkin ongelmansa pois päiväjärjestyksestä.