Päätin avata tähän sivun, joka käsittelee uusseelantilaisia oluita. Paikallisia merkkejä on useita, laadullisesti erilaisia, hyviä ja huonoja. On suuren volyymin panimoita ja pieniä  erikoisuuksiin keskittyneitä. Monet maut ovat hyvin samanlaisia kuin esim. saksalaisissa tai suomalaisissa oluissa, osa on kehittynyt brittiläisistä oluista paikallisin maustein.

Olut ei ole se juttu täällä, se on viini. Uusseelantilaiset viinit ovat hyviä, viinitarhojen nuoruudesta johtuen (investoinnit näkyvät hinnoissa) toki vielä kalliimpia ja tuntemattomampia kuin australialaiset serkkunsa. Olut on täällä lähinnä kännijuoma (ehkä vielä Suomessakin) mutta laadukkaat tuotteet yrittävät samaa kuin meilläkin: olut on oikein nautittuna kaikkein paras seurustelujuoma.

Laatikollinen (24 x 0,33l) suuren volyymin olutta maksaa täällä kolmisen kymppiä (15e). Sinällään ei paha hinta, mutta kun samalla hinnalla saa 4-5 pulloa hyvää australialaista puna- tai valkoviiniä, ei ole ihme, että viini vie hinta- laatusuhteessa voiton. Molempia tuotteita saa omasta marketista.

Seuraavassa esittelen maistelun tuloksia. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä perustu mihinkään tieteelliseen menetelmään. Enkä ota niistä mitään vastuuta.

Moa Noir Very Rare Beer (0,375l, 5,5%alc, 6,50 nzd) The Moa Brewing Company, Marlborough NZ. Hyvä, ehkä hiukan vetinen tumma olut. Väittää maistuvansa kahvilta ja suklaalta, mutta mielestäni vetinen jälkimaku peitti alleen nämä aromit. Hinta liian korkea laatuun nähden. Kaunis ja raskas pullo. Seurustelujuomana paikallaan, koska ei liian tuhdin makuinen.

Epic Pale Ale (0,33l, 5,4%alc, 3,50 nzd) Epic Brewering Co, Auckland NZ. Nettisivut www.epicbeer.com. Olut, jossa makuja jopa liikaa. Pistävä jälkimaku huuhteli alleen laajan makukirjon ja mieleen tuli, että onneksi lasissa ei ole tätä enempää. Sopii hyvin tarjottavaksi lasillinen kerrallaan silloin, kun haluaa pöytään jotain erikoista. Riittää ihan hyvin yksin, ei tarvitse seuraksi mitään kiinteää purtavaa.

Speight's Old Dark 5 Malt Ale (0,33l, 4,0%alc, 1,70 nzd) Speight's Brewery, Dunedin NZ. Hyvä ja helppo tumma olut. Nauttisin tätä mielellään saunan jälkeen Saimaan rannalla. Pullokaan ei häpeäisi olla suomalaisten olvien ja koffien vierellä esillä terassilla. Ison panimon tumma tuote.

Tui East India Pale Ale (0,33l, 4%alc, 1,50 nzd) Tui Brewery, Mangatainoka, NZ. Tämä olut ei täällä esittelyjä kaipaa. Juuri tämän viikonlopun Bay of Plenty Timesissa kerrottiin, että Tui on suosituin olut monissa kuppiloissa. Tuita markkinoidaan tosimiesten oluena ja se onkin vakiinnuttanut suosionsa esim. rugbykatsojien parissa. Maultaan Tui on hieman vetinen, simamainen ja karamellimainen. Mielestäni makuyhdistelmä on osuva tämän vahvuiseksi olueksi. Tui sopii seurustelujuomaksi tai otettavaksi iltapizzan kyytipoikana. Tätä soisi markkinoitavan Suomessakin. Internet: www.tui.co.nz

Monteith's Smooth Original Ale (0,33l, 4%alc, 2,50 nzd) Monteith's Brewing co. Auckland ja Timaru. Väri kullanruskea, tuoksuu yllättäen lagerilta (ehkä, koska on mieto). Jääkaappikylmänä tulee lasiin hyvä vaahto, mutta maku kärsii. Maussa humalaa, hiukan karamelliä ja veden makua. Jälkimaku on lyhyt, mutta hyvä. Lämpimänä maku jää suuhun pyörimään pidemmäksi aikaa. Joskus harmittaa tämä näiden standard drink. Tässä oluessa pieni lisä alkoholia toisi tarvittavaa tukevuutta. Hyvä ruokaolut. Kirjassa New Zealand beers saa tämä olut maininnan Top Brew.

Tällä oluella ei sitten ole mitään tekemistä tämän maan kanssa. Onpahan vaan maailman paras olut ja nyt sitä sai erän täältäkin. Kun toiset ovat kyselleet, saako esbiä täältä, niin piti tämä tähän laittaa. Pullon kyljestä löytyy jopa lause suomea! Kipin kapin maistelemaan!

Sain Terhiltä ja lapsilta lahjaksi kirjan uusseelantilaisista oluista ja jatkossa yritän haalia niistä joitakin käsiini, kun monet joutuu tilaamaan pienen volyymin takia. Ehkä kesä tuo taas janon tullessaan. Pienmerkkejä kyllä riittää.

Monteith's Dobbelbock Winter Ale (0,33l, 6%alc 2,50nzd) Monteith's Brewing co. Auckland ja Timaru. Pehmeä ja täyteläinen vahva olut. Tarvittavan tukeva, hiukan karamelliä, kuten originalissakin. Tämä olut ei huikopalaa seurakseen tarvitse, mutta valitsisin tämän jälkiruokaolueksi!, jos se pitäisi johonkin yhdistää. Ennakkoluuloton kokeilija voisi yllättää...

Waikato Draught (0,44l, 4%alc, 2,20nzd) Lion Breweries. Terhi ihmetteli, ettei Waikatosta ole vielä mitään mainintaa netissä. No, nyt on! Kiwikeruuporukan perusolut, rugbykalja, grillituotteiden oheisolut, savustusöljy, yleisvoiteluaine, no kaikkea tätä. Tasainen ja helppo juomakalja, menisi sellaisena myös Euroopassa. Paikalliset ostaa Carlsbergiä tai Heinekeniä kun haluavat brassailla, mutta tämä on mielestäni kyllä ihan samaa sarjaa. Olutkirjakin sanoo, että helppo ottaa (Markulle terveisiä!)

 

Adnams Broadside (0,5l, 6,3%alc, 7,50nzd) Adnams, Southwold, Suffolk, England. Tälläkään oluella ei ole mitään tekemistä Uuden Seelannin kanssa, mutta kun aikanaan tuli Lontoossa juotua Adnamsin kaljaa, eikä sitä saanut Suomesta, piti ostaa, kun täältä sai. Tämä on kuin laittaisi rahaa pankkiin! Suun täydeltä loistavaa englantilaista olutta. Ohje sama kuin E.S.B:llekin: Älä ota monta, voipi peikko yllättää.

New Zealand Lager (0,33l, 5,0%alc, 1,10nzd) Independent Breweries ltd. Papakura, Auckland. Tässä kotimaisille pissalagereille oiva kilpailija. Eipä ole maulla pilattu. Saunan jälkeen ehkä kylmänä menee. Niin tai Pertti Keinosen menetelmällä: Jee, jee, känni päälle! Oli ihan sopiva mausteisten tacojen kanssa. Ei tarvitse siellä murehtia, ettenpä ole tuotakaan maistanut.

 

Harrington's Kiwi Draught (0,5l, 4%alk, hinta ei saatavilla) Harrington's Breweries, Christchurch, NZ. Tämä olut maistuu maltaalta. Maku on lyhyt, nahkainen ja kevyehkö. Olutkirja ehdottaa nautittavaksi rugbyottelua katsoessa. En kiistä.

Canterbury Draught (ennen Wards Ale) (0,33l, 4%alc, 1,07nzd) Lion Breweries, Auckland, NZ. Nelsonin humalaa ja vähän maltaan makua. Helppo juotava, mutta sisältää hiukan paikallista väriä. Toimii ruokaoluena. Ei kun lammasta peliin!

Tasman Bitter (0,33l, 4%alc, 1,07nzd) Lion Breweries, Auckland NZ. Tämä kuuluu joukkoon sama olut, eri etiketti. Eipä jäänyt juomakokemuksena mieleen. En kuitenkaan syrjinytkään. Täältä saa toki parempaakin juotavaa.

Mac's Gold (0,33l, 4%alc, 1,40nzd) Mac's Brewery, Nelson, NZ. Kuuluisin Macin oluista. Hyvin mallasta ja humalaa, ehkä hieman kitkerähkö jälkimaku. Olutkirja ehdottaa, että hunajakin maistuu, no, nyt kun kerta niin lukee, niin maistuuhan se. Virkistävä. Voittanut palkintoja täällä ja Australiassa. Pullo on rälee ja huomaa Jaffakorkki!

Mata Artesian (0,33l, 5,0%alc, hinta ei saatavilla) Aotearoa Breweries NZ Ltd. Kawerau, Eastern Bay Of Plenty.  Tästä ei sitten paljon lager-olut parane! Mielestäni ei mitään yksittäistä jippoa, vaan se kokonaisuus. Ei kauppakassin halvin tuote, myydään neljän pullon kantolaatikossa (jota muuten oli vaikea saada auki). Panimoporukassa suomalaista sukujuurta, kun pääpirun nimi on Tammy Viitakangas. Maailma on pieni. Tämä on voittanut mitaleitakin. Pitänee vielä maistella Mata Manuka, se on voittanut jopa kultaa.

Steinlager Pure (0,33l, 5%alc, hinta ei saatavilla) Lion Breweries, Auckland. Saksalaisen puhtaussäännön mukaan pantu olut. Uuden Seelannin isojen panimoitten vastaus eurooppalaisille laadukkaille tuontioluille. Väittää olevansa yksi maailman puhtaimmista oluista. Voipi ollakin. Maku vähän ohuempi kuin Matassa, mutta hyvä tuote. Keep it Pure!