Asuminen Taurangassa

Asuminen täällä Bay of Plentyn alueella on suhteellisen kallista. Kunnollisen kolmen makuuhuoneen (näin talon koko täällä ilmoitetaan) talon saa noin 400000 nz dollarilla (n. 200000 euroa). Jos haluat taloosi yhden makuuhuoneen lisää, paremman asuinalueen tai paremmat rakenteet, voi hintaa tulla toinen mokoma lisää. Kaunis ja hyvinrakennettu talo rannalla voi maksaa yli miljoona dollaria. Isoille villoille ja puutarhatonteille kertyy hintaa miljoonia, niitäkin on tarjolla.

Vuokralla asuminen maksaa saman kuin Suomessakin, eli on täkäläisittäin kallista. Meidän talon viikkovuokra on 400nzd (200e) ja monet ovatkin muuttamassa täältä pois, kun eivät kestä kovia vuokria. Paikallinen lehtikin ehti jo ottaa kantaa asiaan. Vuokralainen joutuu lisäksi ostamaan itse tontin ja talon hoitoon kuuluvat välineet kuten esim. ruohonleikkurin, trimmerin, jäteastiat jne. Nämä lisäävät asumisen kustannuksia. Duunarien palkat ovat tällä alueella uusseelantilaisittainkin mitattuna kehnot, mikä lisää monen halua muuttaa pois etsimään parempia palkkoja ja halvempia vuokria. Niin, täällä siis asutaan yleisesti omakotitaloissa. Joitakin kerrostaloja on, mutta hyvin vähän.

Ruoka

Ruoka ei sitten olekaan kallista, paitsi jos haluat välttämättä syödä eurooppalaisia tuotteita. Kilon vihanneksia tai juureksia saa 0,50-2,50eurolla, kilo hedelmiä maksaa n. 2,50 euroa ja kunnon pihvilihalle kertyy hintaa 5 euroa kilo. Kana on kallista ja lammas halpaa. Valikoimia eri lihalaaduissa riittää. En ole kuitenkaan vielä löytänyt kaupasta porsaansuikaleita, niitä ei ehkä täällä käytetä.

Kala on suhteellisen edullista. Kalleinta on lohi- ja Snapperfileet, joiden kilohinta pyörii siinä 12 euron hujakoilla. Äyriäis- ja simpukkaosasto on sitten ihan ilmaista. Kuorimattomia jättikatkoja tai simpukoita saa parilla eurolla kilon! Kokonaista kalaa ei marketeissa myydä, kaikki on fileinä. En ole vielä ehtinyt vierailla Strandin tienoilla olevilla kalakojuilla, mutta sekin aika vielä tulee.

Leipä on vaaleaa ja höttöä. Vehnäjauhon sekaan on tungettu jotain siemeniä, tai hiukan kauraa tai ohraa. Sitten se onkin täällä jo terveysleipä! Löysimme hollantilaista ruisleipää, mutta se oli märkää, eikä maistunut ollenkaan samalta kuin suomalainen ruisleipä. Niin, että ruisleipää on ikävä (älkää kuitenkaan lähettäkö sitä tänne, sillä biotullimiehet takavarikoivat kaikki ruuat!).

Muuten kauppojen hyllyiltä löytyy meillekin tuttujen valmistajien tuotteita. Joskus joutuu vähän etsimään: Heinzin ketsuppi on täällä Watties jne. Eikä samat tuotteet aina siis maistu ihan samoilta kuin Suomessa, koska valmistukseen on käytetty paikallisia tuotteita ja ne on suunnattu paikalliseen makuun.