Ulkona on pilvistä ja tuulee. Virtaus käy etelästä (navalta), vaikka meillä tuuleekin idästä. Shortseissa ei oikein tarkene seisoa pihalla, lahkeet lepattaa ja iho menee kananlihalle, ihanaa! Paikallisten mukaan kesäsää on ollut mainioin miesmuistiin. No, jos lämpimästä sattuu tykkäämään, niin mikä ettei. Meikä ei kuitenkaan nuku ja kun hiusten alla on koko ajan hiki, tulee vielä päivälläkin kärttyisäksi. Grillillä on toki aurinkoisella ja lämpimällä kiva istuskella, mtta kun se pahuksen pimeä aina yllättää.

Syksy ja talvi tuovat kuitenkin mukanaan kosteusongelman: Talo on aamuisin niin kostea, että ikkunoiden sisäpinnasta valuu vesi. Yritimme hankkia kaupasta sellaista kosteudenpoistohärveliä, mutta niitä ei ollut vielä myynnissä. Nyt kaupataan tuulettimia ja patiolämmittimiä. Alan (Bethlehem wines and spirits) kertoi, että ongelmaa ei sitä paitsi ratkaise kunnolla mikään muu, kun keskusilmastointi. No, enpä taida käydä sellaista asentelemaan vuokrataloon. Kolmosen uutisten mukaan puolet Uuden Seelannin talokannasta on rakennettu siten, että eristys on liian ohut vallitsevaan ilmanalaan. Pienenä vinkkinä tälle suunnalle aikoville. Kohta siis alkaa puoli vuotta pissat housussa (eihän pyykkikään sitten oikein kuiva), mutta eipä ole ainakaan kuuma!

Töitäkin olen taas haeskellut. Työn haussa ykkösase on cover letteriksi kutsuttu asiakirja.Siinä ohjeiden mukaisesti kerrotaan, miksi juuri sinä olisit sopiva saamaan tämän työpaikan. Ohjeita ja oppaita on netti pullollaan. Terhin kanssa laadimmekin aiemmin minulle hienon formalenglishinmukaisen kirjeen. Kukaan ei kuitenkaan ollut pätkääkään kiinnostunut. Pistin tuon hienon julkaisun jäihin ja lähestyin työnantajia sähköposteitse kirjoittaen kaikkea puppua itsestäni höystettynä senhetkisellä tajunnanvirralla. Saa nähdä, mitä siitä tykkäävät. Ei tulos ainakaan paljon huonompi voi olla kuin ei mitään.

Muutenkin on pitänyt hoidella asioita sähköpostilla: Mun skootteria ei voikaan rekisteröidä Suomeen, luottokortti ei toimi, Ayreonin levy ei löydä tietään tänne Hollannista, Anun Saksasta lähettämät kirjat etsii meitä ja Illin kuva-CDkin on kai jossain... No, osaa asioista voi hoitaa meilailemalla ihmisille, osa on kohtalon käsissä. Luottokortti aktivoitunee vuorokauden kuluessa ja chattipalstan mukaan Ayreonin levy löysi tiensä Brisbaneen vasta viime perjantaina (just across the ditch, you know). Moottoripyöräasiaa selvittämään lupautui polinssi ja posteja vain sitten odotellaan. Pieni katkuisten sähköpostien kirjoittelu tekee kuitenkin ihmeitä mielentilalle!

Laitoinpa postia Tampereen kaupungillekin, että täältä ollaan takaisin tulossa. Mullahan hommat jatkunevat näillä näkymin tuolla Etelä-Hervannassa. Ymmärrän kyllä, että opetusbudjetti on tiukka, mutta ehkä sitä punaista mattoa saatettaisiin jatkossakin tarvita. Älkää ainakaan sanoko, ettei annettu tarpeeksi aikaa!