Olimme eilen illalla Suzyn ja Paulin vieraina Papamoalla. He ovat ostaneet asuntovaunun ja se on parkissa sellaisen puolen tunnin matkan päässä lomakylässä meren rannalla. Oli ajatus, että pelattaisiin korttia, mutta siihen asti ei koskaan keretty.

Suzy haki meidät lomakylän portilta, jätimme automme portin pielessä olevalle parkkipaikalle, kun joka matkailija saa viedä alueelle vain tietyn määrän ajokkeja, piti meidän auto jättää ulos. Meidän auton takakontista siirsimme onkia, palloja ja Annan Boogey-boardin Syzyn auton perään ja matkasimme muutaman sata metriä sisään alueelle. Vaunulle päästyämme Paul ehdotti, että lähtisin mukaan hakemaan Chrisiä (P:n ja S:n poika), joka oli kalassa merellä työkaveriporukassa.

Otimme Jamien (toinen poika) mukaan ja suuntasimme kohti Taurangan satamaa. Kalapaatti suuntasikin juuri satamaan, kun pääsimme laiturille. Ihastelimme aikamme luksusveneitä, kun Chris ja muut jättivät hyvästejä veneisännälle. Itse vene oli 40-jalkainen luksuspaatti ja kyydissä ollut kahdeksan hengen vierasjoukko oli saanut nauttia kalastuksesta aurinkoisessa syyssäässä (+25) täysin rinnoin. Olivat laskeneet pitkän siiman ja saaliina oli koko kiintiö (90) snapperia. Virveleillä oli veneeseen nostettu vielä liuta kahawaita, jotka Chrisin kaveri aikoi savustaa ja tuoda töihin tutuilleen ensi viikolla. Chrisin osuus oli yhdeksän kalaa ja ne hän pisti meidän mukanamme tuomaan vatiin ja sitten auton keula takaisin kohti Papamoaa.

Papamoalla naiset ja lapset suuntasivat kauppaan ja Paul sekä Chris alueella olevalle kalankäsittelypaikalle fileroimaan snappereita. Jäin yksin pitämään mökkiä pystyssä. Näppäsin siitä muutaman kuvan tähän teidänkin iloksi.

Tässä ensin yleiskuva, Annan Boogey-board nojailemassa gazebon jalkaan.

Pyykkiä kuivamassa. Vaunun alla paikallinen jäteveden kierrätyssysteemi (pelkkä vati). Heh!

Etualalla meidän 5 virveliä, eivät oikein kyllä näy.

Kun kaikki olivat palanneet takaisin vaunulle, alettiin valmistella ruokaa. Paul kokosi vanhan grillin, joka oli ihan kuin muinoiset Lusifer-grillit Suomessa, mutta hiilien sijasta tämä peli toimi kaasulla ja siinä oli paistoparila ritilän sijaan. Lapset pomppivat meressä uimassa ja vähän ajan perästä menivät kokeilemaan kalastusta. Syötiksi ostetut mustekalat olivat siinä vaiheessa jo tarpeeksi sulia. Paulin kanssa grillasimme ensin makkaroita ja koska oli jo tullut pimeää, oli minullakin tärkeä tehtävä ruuanlaitossa: olin valonnäyttäjä. Lapset eivät saaneet lisää saalista, mutta kalassa pysyttiin Chrisin ansiosta. Paul jauhotti fileet ja paistelimme niitä oliiviöljyssä olutta (pakollinen tarvike) välillä siemaillen. Tuore kala ja Suzyn lämmin perunasalaatti maistuvat tosi hyviltä. Jälkiruuaksi teimme Terhin kanssa suomalaisia köyhiä ritareita jäätelön ja mansikkahillon kera. Nekin maistuivat hyviltä. Lopuksi innostuimme muistelemaan vanhoja hyviä aikoja ja sitten olikin aika palailla takaisin kotiin. Ilta päättyi mukavaan toteamukseen: "We should do this more often, you know!"

Papamoalla ajatukset lensivät jostain kumman syystä kohti Tamperetta. Olemme mielestämme tehneet päätöksen, että ensi vuonna olemme takaisin Suomessa ja jatkamme töitä ihan niinkuin ennenkin. Kai se aina työttömänä (tai vain vähän työllistettynä) olemisen voittaa. Rupesin kuitenkin ajattelemaan (puin sen jopa sanoiksi ja kerroin Terhille), mitäs jos sittenkin jäädään tänne. Käydään tyhjentämässä Koukkutien autotalli ja pannaan pytinki myyntiin. Sää on ainakin täällä parempi kuin Suomessa. Eikä elämä enää tunnu niin oudolta ja erikoiselta. Kumma, miten kaikkeen tottuu. Saa nähdä, miten äijän käy.