Heti alkuun on todettava, että työnteon ihanuutta on suuresti liioiteltu: rahanhankintakeinona se on parhaimmillaankin vain välttävä, kun taas omaa kallisarvoista aikaa työn tekemiseen kuluu kohtuuttomasti. Eikä sovi unohtaa myöskään sitä, että pitkän työpäivän vuoksi päiväunirytmi häiriintyy, joissain tapauksissa pysyvästi. Ei ihme, että kaiken maailman psykoosit ja masennukset tunkeutuvat ihmisen herkkään mieleen. Kaikki vain siksi, että pitää käydä töissä.

Eikä siellä työpaikalla oikeasti ole ketään, joka olisi kiinnostunut sinun asioistasi ja mielipiteistäsi. Kun lapsi on sairaana, työtoverit surkuttelevat asiaa sinun kanssa keskustellessaan, mutta selän takana supistaan, että onneksi se ei sattunut meille. Tai että tuo se on aina poissa ja jättää työnsä meidän hoidettaviksi. Sinun mielipiteesikin ovat vain suhinaa tuulessa. Ammatillinen kehittäminen; ja paskat sanoisi Masa-ukki. Heti kun selkäsi käännät, palaa kaikki takaisin ennalleen ja hyvät kehittämistavat haudataan vanhojen hyviksi havaittujen tapojen ja tottumusten alle. Olemmehan toki uudistusmielisiä!

Ja sitten tämä aikaisin herääminen: Sehän on oikeasti piikki lihassa! Kuka halvattu on keksinyt, että aamusuihku virkistää? Silmät puoliummessa ja shampoota päähän, siitä se työpäivä lähtee. Deodoranttia puolikuiviin kainaloihin, kun ei ole aikaa kuivatella ja puhtaat vaatteet nihkeälle iholle. Alushousut taistelevat raivokkaasti vastaan vesitipoista märkien säärien kohdalla. Miten niin olen muka lihonut nuoruusvuosista? Sitten katsomaan ikkunasta ulos, voikos sitä tänään pyöräillä? Pitääkö motskarilla ajaessa varata sadehousut jalkaan? Ja onko vielä aikaa toiselle kupille kahvia? Töihinlähdön jälkeen palataan viiden minuutin jälkeen takaisin kotiin. Kuka saakeli unohti pankkiin vietävät shekit pöydälle?

Onneksi työmaalla on kaikki kunnossa. Raivoisasti opinhaluinen kakarakatras hyökkää janoisena luokkaan sisälle. Haltioituneen orkesterin rauhoittamiseen kuluu vajaa puoli tuntia, jonka jälkeen kaikki mielet avoimina istuvat odottamaan, mitä salaisuuksia tänään opitaan. Sitten pitkästytään: puoliminuuttinen ohjeenanto on liian pitkä. Pitää potkaista kaveria, eikun sittenkin pitää haukkua vieressä istuva tyhmä tyttö, eikun pitää päästä vessaan. Onko nyt mun vuoro? Miksi tuo aina saa ensin? Lopulta jokainen istuu alas tekemään jotakin. Onneksi, kun kaikki on rauhallista, välitunti pelastaa, morning teaksi sitä paikallisesti kutsutaan. Luokka saa uuden koristuksen. Paperikääreet ja syömätön ruoka pinnoittavat nyt jo ennestään saastaista kokolattiamattoa. Opettajan tauko kuluukin kivasti lasten jälkiä siivotessa. Juu, kyllä on järjestäjät. Kahdeksanvuotias kun on siinä niin pirun näppärä! Lapset viettävät vartin ulkona huutaen ja tapellen. Kellon soidessa siirrytään jatkamaan samaa sisälle.

Taas kuluu puoli tuntia rauhoitteluun. Sitten lasketaan laskuja. Ne ovat kuitenkin liian helppoja, tai vaikeita. Tai oikeastaan eikö saisi piirtää. Ja pitää päästä vessaan. Ja juomaan. Sitten lopulta on taas rauhallista ja kaikki tekevät jotain. Tarkkasilmäinen havainnoija voisi todeta, että joku on jopa laskenut niitä laskuja. Se on se lapsi, joka seisoo opettajan vieressä kehumassa, kuinka paljon on saanut aikaan. Loput sanovat tekevänsä hommat kotona, tai ehkä huomenna. Miksi aina huomenna! Huomennahan se sama jutu tehdään taas huomenna. No, eipä taida olla sijaisen päänsärky. Lounas tulee onneksi ja pelastaa. Lounas eroaa aamuteestä siten, että silloin ruuantähteillä ja kääreillä koristellaan myös pihamaa. On sitten ulkovalvojillakin kivaa.

Lounaan jälkeen tehdään jotain mukavaa. Kuuden tunnin koulupäivä kun on pitkä 7 ja 8- vuotiaille. Piirretään vaikka erilaisia ilmeitä ja keskustellaan, mitä tunteita ne kuvastavat. Pitikö paperi jakaa osiin? Saako käyttää omia kyniä? Pitää päästä vessaan. Voinko mennä juomaan? No, ehkä opettaja lukee seuraavaksi vaikka satua. Toisaalta, eihän tämä ollut mukavaakaan, paitsi ehkä opettajan mielestä. Suunnitelma ainakin vaikutti ihan hyvältä. Lopulta koulupäivä päättyy, luokkaan jäävät päivän päätteksi jaettaviksi tarkoitetut monisteet, täydet roskakorit, jotka järjestäjän piti tyhjentää ja rättiväsynyt opettaja.

Kotiin päästyään opettaja alkaa leikkaamaan nurmikkoa. Päiväunista on tässä mielentilassa turha unelmoida. Sitä paitsi kellokin on jo neljä. Onneksi huomenna on jo tiistai!