On päässyt vähän tulemaan taukoa tähän kirjoitteluun. On nääs pitänyt lomailla. Lomailuhan tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että työnantaja keksii sinulle tekemistä, pitää tekeminen keksiä itse. Täällä tosin on paljon niitä, jotka auttavat sinua tässä vaikeassa urakassa. Siitä pitää vain maksaa. Sillähän matkailuyrittäjät elävät. On kiva asua maassa, jossa luonto on valmiiksi hoitanut ympäristön ja mainonnan. Pitää vain keksiä laite, tai vetonaula, jolla sitä hyödyntää. Jokivene tai venyvä kumiköysi riittää, sitten vain naseva nimi jutulle ja homma on valmis. Lopuksi lyödään tälle vielä hävytön hinta, niin menestys on taattu. Täällä ei tarvitse pelätä, että lompsa katoaa. Sitähän joutuu hypistelemään ihan koko ajan.

Turistipaikoissa suurin osa matkalaisista on ulkomailta. Hostelleissa asuu eurooppalaisia serkkuja, jotka uskoivat, kun kotimaassa mainostettiin, että tämä pitää vielä nähdä. Japanilaiset ja kiinalaiset kulkevat kameroidensa kanssa ja kuvaavat itsensä kaikkien mahdollisten turistikohteiden edessä. Eurooppalaiset itsenäistyvät nuoret laittavat hostellissa terveysruokaa ja korkkaavat illalla pullon viiniä. Astioitaan nämä eivät kuitenkaan osaa tiskata ja poreammeesta kuuluu meteliä myöhään yöhön niin, että perheelliset eivät saa rauhassa nukkua. Aamulla kaikki ovat kuitenkin kavereita keskenään ja keskustelu soljuu sujuvalla englannilla. Minnes tänään menette?

Nähtävää ja koettavaa kuitenkin riittää. Kaikkea ei jaksa edes kommentoida. Kuvaamattakin jäi noin viisi miljoonaa lammasta, teletappimäet, kaupunkien keskustat ja maisemat teiden varsilta. Onneksi turistimatkojen palveluun kuuluvat pysähdykset ja opastus niissä: Ota tosta kuva, voit sitten kavereille näytellä ja kertoa, että olinhan siellä minäkin. Pyytävät vain matkalle lähtiessä varaamaan kameraan varapatterit mukaan. Ei muuten turha varotoimi täällä.

DUNEDIN

Päräytimme matkaan eteläsaarelle 9.1. Tarkoituksenamme oli nähdä saaren eteläosa niin, että voisimme sitten sanoa tutustuneemme tähän nykyiseen kotimaahamme riittävällä huolella. Dunedin on Uuden Seelannin ensimmäinen kaupunki ja sen perustan loivat skottisiirtolaiset. Kaupunki on levittäytynyt Otagon lahden rantamille ja paikka on kyllä todella kaunis. Talvella Dunedinissa on pakkasta ja kylmää, voi vain kuvitella, mikä määrä savua ilmaan nousee, kun kaikki lämmittävät takkojaan. Nytkin meitä odotti viileä ilmanala. Etelätuuli toi navoilta kylmää ilmaa ja tuntui kyllä purevalta Taurangan helteeseen tottuneilta. Asuimme muutaman ensimmäisen yön Elm's Lodge nimisessä hostellissa. Hostelliin joutuu kiipeämään Dunedinin keskustasta mäkiä ylös. Mäet olivat jyrkkiä ja niitä riitti. Saattoi tehdä jalkalhaksille hyvää, kun tällä kertaa matkailimme pääosin ilman autoa. Lapset ja aikuiset saivat omat huoneet. Meidän ikkunastamme maisema näytti tältä:

Dunedinin nähtävyyksiin palaan myöhemmin. Tässä kuitenkin lainaus synttärilahjakirjastani kilpailevalta pohjoissaaren firmalta. I came on the tour to see how the beer's made. Yeah right.