Dunedinin yksi nähtävyyksistä on Speight's:in olutpanimo. Panimolle järjestetään kierroksia, useita joka päivä. Olin kuullut juttuja panimovierailuista ja viskitislaamoista, kuinka hyviä ne ovat ja ajattelin: No, nyt mennään. Tilasimme liput koko perheelle, pääsivätpähän toisetkin tutustumaan isille niin rakkaaseen tieteenalaan.

Speight'sin panimo on perustettu vuonna 1876. Se sijaitsee samalla paikalla kuin silloin ammoin. Rakennuksia on välillä palanut, osa on hylätty, uusia on rakennettu, mutta siinä se yhä seisoo. Panimo toimii nykyään painovoimaperiaatteella: Raaka-aineet otetaan sisään panimon ylimpään kerrokseen ja olut tulee ulos alakerroksesta, näppärää. Speight's on Uuden Seelannin suosituin olut ja sitä markkinoidaan lauseella: Pride of the South. Pienenä yksityskohtana mainittakoon, että vanhan eteläsaarelaisen tavan mukaan olut tulee aina nauttia vasemmalla kädellä.Oikeassa on tietenkin jotain kättä pidempää, sillä eihän sitä koskaan tiedä, kenet erämaassa tapaa. No, näin moderneina aikoina tämä tietenkin sopii meille vasenkätisille. Speight'sin olutta pannaan täällä muuten muuallakin kuin Dunedinissa (Aucklandissa).

Seuraavassa kuvien kera tietoa Speight'sin oluen valmistuksesta.

Tässä kuva yläkerran raaka-ainevarastosta. Tavara tulee säkeissä, että se on helppo annostella kuiluihin, jotka vievät käymisastioihin. Tynnyreissä on näytillä oluen raaka-aineita: Mallastettua ohraa ja humalaa.

Humala varastoidaan kylmävarastossa. Speight'sillä humala laitetaan olueeseen pelletteinä ja se on vahvempaa, kuin euroopassa. Tämä johtuu siitä, että siellä käytetään pääasiassa Nelsonissa kasvatettua humalaa, joka on oma lajike ja maaperästä johtuen voimakkaampaa kuin eurooppalaiset serkkunsa.

Speight'sillä on vielä jäljellä puisia kypsymisastioita. Opas kertoi, että ne ovat korvaamattomia, koska niitä ei juuri missään muualla maailmassa ole. Näissä pannaan yhä joitakin erikoisoluita. Meidän paikalla vieraillessamme ne olivat tyhjiä.

Pääsimme näkemään käymisastioitakin. Panimo ei ollut huolestunut hengitysilman epäpuhtauksista, mutta koskea pannuihin ei saanut. Pannujen keskellä kulki maalattu viiva, jota pitkin alueella oli helppo suunnistaa. Kasperi miettii näkemäänsä.

Tässä vielä itse potti lähikuvassa.

Pullotuslinjalla emme vierailleet, joten kuviakaan ei sieltä ole.

Tässä vielä kuva panimorakennuksen ulkopuolelta. Speight's-olut tehdään lähdeveteen, vesi tulee maan alta muistaakseni 170 metrin syvyydestä. Kaupunkilaisia varten panimo on laittanut hanan myös rakennuksen ulkopuolelle ja siitä saa hakea vettä, ken haluaa. Aprillipilana yhtiö kirjoitti eräänä vuonna lehteen, että panimolla olivat putkitöissä menneet linjat sekaisin ja hanasta saikin tilapäisesti olutta. Reilu kaksisataa dunedinilaista meni lankaan.

Panimon alakerrassa on kauppa, josta saa ostaa Speight's-tuotteita, sekä pieni baari edustustilaisuuksia varten. Baariin  päättyy myös olutkierros ja sen lopuksi saa puoli tuntia juoda olutta niin paljon, kuin jaksaa. Meidän aikamme ei mennyt siihen, että pitää juoda koko rahan edestä, mutta kaikkia laatuja maisteltiin. Erikoisimpana mieleen jäi ehkä paras porter, mitä olen koskaan maistanut. Lapset saivat ei olutta, vaan olutjäätelöä (ei sitten ollut kummoisen makuista).

Seuraavan päivän suklaatehtaan (Cadbury's) kierroksen jälkeen Anna kertoi, että kyllä Speight's oli parempi. Ei mennyt oppi hukkaan.