Taas on viikko mennyt ja on jo joulukuu. Eri puolilla kaupunkia ois ollu erilaista jouluhippaa, muttei osallistuttu. Kasperi oli Colella yökylässä perjantaista lauantaihin ja me muut ei innostuttu oikein mistään. Matti Näsä-syndrooma vaivasi. Ostin pari DVD:tä ja leivoin pizzaa, istutiin TV:n ääressä ja nautittiin.

Tänään kuitenkin mentiin Kasperin kanssa aamulla Kaislalle leikkaamaan heinää. Quinnit aikoo muuttaa Aucklandiin ja ovat myymässä taloaan, open home oli tänään ja huutokauppa ihan kohta. Kaiken pitää olla primakunnossa, jos aikoo saada hintaa. Kaisla ei ollut kovin optimistinen. Heinä saatiin kuitenkin leikattua ja Kappe on 20nzd rikkaampi ja hyvä kymppi sai 2 pulloa olutta. Kasperi lähti kuljettamaan leikkuria kotiin (200m) ja vaihdettiin Kaislan kanssa muutama sana. Hän kertoi, että Aucklandiin muutto ei ole niinkään paha asia, kun saa jättää taakseen tämän konservatiivisen Taurangan. Olin samaa mieltä. Vaikka Aucklandkaan ei ole mikään maailman paras vaihtoehto, mahtuu sinne kuitenkin vähän enempi erilaisia ajatuksia: Täällä ei voi edes tehdä aborttia, tiesi Kaisla. Jos se on joku merkki jälkeenjääneisyydestä, niin sitten. En tiedä, mutta eivät nämä täkäläiset mitään maailman eteenpäinmenevintä porukkaa ole, lifestylen kyllä tuntee.

Iltapäiväksi muut suuntasivat Mountille rannalle, meikä jäi katsomaan Star Trekiä, sitä ei voi jättää edelleenkään väliin. Primeltä tulee 4 jaksoa putkeen, en jaksa aina katsoa aina kaikkia, mutta en myöskään sovi ajankohtaan mitään muuta. Rannalla oli kivaa ja Trek oli hyvä, joten kaikki onnistui. Illalla grillasin possua ja nyyttejä (kaasu pahus loppui) ja kohta on paluu arkeen...

Joulu on kuitenkin tulossa. Täällä pukki sanoo edelleen Ho-ho-ho, vaikka monessa englanninkielisessä maassa ei enää sano, kun slangissa jossain päin ho on huora. Pukki kulkee täällä helikopterilla ja lapset saa sylissä kertoa lahjatoiveitaan (toiset paikallisessa lehdessä sanoo, että pervoa), kunhan pukinkuvatus vain muistaa olla lupailematta liikoja, ettei perheen rahapolitiikka saa vääriä värinöitä. Jouluvalot ei innosta, eikä kinkku, eikä lahjat, mikähän piru sitten innostaisi? Kaikki on vähän samalla mielellä, kun mitään kokemusta ja kiinnekohtaa ei oikein ole. No, Kappen koulu loppuu parin viikon päästä, eikä toisillakaan ole koulua kuin 3 viikkoa. Jospa se siitä.

Auto on ehkä taas kunnossa (jäähdytin laukesi, korjauksen jälkeen laski vihreää velliä autotallin lattialle), montsukoulun henkilösuhteet paremmalla tolalla (riipustelijaa ei ole vieläkään saatu kiinni) ja lasten joulujuhlat odottamisen arvoisia. Talo odottaa siivoamista ja pyykit pesemistä. Long live sukkamies! Beam me up, Scotty! What's up? I don't know I've never been there. (Lainaukset julkaistu ilman Gene Roddenberryn ja Douglas Adamsin lupaa)