Tämä viikko on ollut kovin kiireistä. Kasperilla oli viimeinen kouluviikko ja Wider Horizons aiheen alla pääsi poika kolmeksi päiväksi kolmelle eri areenalle pelaamaan paintballia. Koska koulu alkoi joka aamu tavallista myöhemmin, päättivät Kasperi ja Cole, että voivat pitää yökyläviikon hauskan kouluohjelman ohessa. Niinpä pojat punkkasivat välillä täällä ja välillä Colella. Torstaina saivat sitten todistukset. Kasperin matikka oli osittain vähän alavireinen, joten ajattelin loman aikana vähän palata siihen. Kun Cole sai samalla matikasta vielä huonommat arviot, pyysin häntä liittymään ryhmään. Joulun jälkeen alkaa sitten Karin matikkastudio. Colen äiti esitti asiasta jo kiitoksensa. Vielä kun saisi jotain tuloksia aikaan...

Minä olen ollut sijaisena kolmena päivänä. Keskiviikkona odottelin vuokraemäntää tarkastusvisiitille, kun oli kirjeellä kerran meitä lähestynyt. Kiweille ominaiseen tapaan ei uhkauksestaan huolimatta paikalle ilmestynyt. Muut päivät olen tavalla tai toisella viettänyt Terhin koululla. Huomisenkin aloitan sijaisena, tosin työtä on nyt vain puoleksi päiväksi. Loppuviikosta pitänee kierrellä vähän kouluja ja muistutella ihmisiä, että on olemassa. Jos sitten ensi vuonna työllistyisi vähän paremmin.

Perjantai-iltapäivänä kävimme Terhin rehtorin Ianin kotona drinksuilla. Siellä oli pienimuotoinen tilaisuus henkilökunnalle, kun Ian kerta ensi viikon jälkeen jää eläkkeelle. Terhin koulussa työskentelevä Lisa-ope oli haeskellut töitä ensi vuodeksi, kun häneltä loppuu sopimus Bellevuessa. Juttelimme hetken, kun Terhi esitteli meidät ja kertoi, että olimme hakeneet joihinkin samoihin kouluihin. Lisakaan ei ole vielä työtä saanut, joten en ole sittenkään yksin ongelmineni.

Perjantai-iltana selvisi, että Kasperi on Colella vielä yhden yön ja että Annan kaveri Ashleigh tulee meille viikonloppuvieraaksi. Ashleigh on väsymätön puhekone ja ihka aito kiwi, vaikka kiusasimmekin häntä siitä, että hänen isänsä on oikeasti syntynyt Etelä-Afrikassa, eikä hän siksi oikeastaan voi olla ihan aito. Tytöt halusivat laittaa ruokaa ja Ashleigh vetikin kaapeista esiin paketteja paketin perään ja kertoi, että tästä se lähtee. Katselin touhua tovin ja passitin nuoret neidit reseptien kimppuun katastrofin välttämiseksi. Terhin avulla hakivat kaupasta ainekset itämaiseen kanaan ja sitä sitten syötiin. Ashleigh kertoi ruuanlaiton oikeastaan olevan Ashleigh-Show, jossa on vieraana näitä kummallisia suomalaisia tyyppejä. Annakaan ei ole Marianna, kun on niin pieni, vaan oikeasti Minianna. Otsikossa kirjoitettuna, kuten se täällä lausutaan (suunnilleen).

Lauantaiaamuna kävimme Terhin kanssa ostamassa minulle vähän vaatetta ja ruokakaupassa, iltapäivällä pojat päättivät siirtää majansa tänne ja lähdimme erinäisten sattumusten jälkeen estuarylle paistattelemaan päivää, uimaan ja kajakoimaan. Aurinko ei rätkinyt täydeltä terältä, mutta sää oli lämmin.

Laskuveden takia matkaa vedenrajaan kertyi.

Kasperi kokeili oranssin kajakin purjetta ja hyvin toimi. Pojat ottivat myös virvelit matkaan, koska molemmissa kajakeissa on vapatelineet. Päätimme nimittäin kokeilla, onnistuisiko uistelu. Hyvin meni, mutta vettä oli kajakin alla liian vähän. Kuvasta ei voi päätellä, mutta kajakin alla oli paikoin vain 10 senttiä vettä.

Colella päässä Kasperin lätsä. Kuvassa näkyy hyvin vapojen sijoitus.

Terhi luki kirjaa ja tytöt uivat. Minä tulin rantaan skootterilla, kun kaikki eivät mahtuneet autoon. Ashleigh kyllästyi uimiseen ja tuli juttelemaan minun ja Terhin kanssa, Anna kiusasi poikia, mutta ehti välillä kuivattelemaan.

Lifestyleä viettelemässä Terhi, Mini-Ana ja Ashleigh. Huomaa kähäkät rantatuolit.

Lähdin hiukan toisia ennen kotiin, kun piti puhdistaa kaasugrilli, kun kesken grillauksen viime kerralla loppui kaasu, enkä voinut sitä silloin puhtaaksi polttaa. Oli tarkoitus grillata katkarapuja ja possua, maissia ja parsaa sekä kumaraa (bataatti). Grilliruuat onnistuikin hyvin, mutta ruokapöydässä Cole otti Ashleighin hampaisiinsa pilkaten tätä pieneksi. Ashleigh meni välillä niin vaikeaksi, että piti hiukan komentaa Colea ja rauhoittaa ruokahetkeä. No, ei siinä mitään, tuumattiin vain Terhin kanssa, että eikö tämän pitänyt mennä helpommaksi, kun lapset kasvaa. Hiukka oli kieltämättä absurdi tunne, kun koko teinijengi käkätteli ympärillä ja kommentteja vaihdeltiin selkeällä englannin kielellä.

Tänään talo on rauhoittunut ja oli tietenkin virallinen Star Trek-päivä (4jaksoa) ja Terhi puursi rästiin jääneitä tietokonehommiaan. Nyt se juttelee tuossa viereisessä huoneessa Suzyn kanssa ensi vuoden kuvioista ja minä yritän päivittää tätä blogia. Suzy käski kertomaan, että on shortsikeli. Terveisiä sinne!

Aikaa on kulunut... tänään on isän hautajaisista tasan kaksi vuotta. Jos hän olisi hengissä, olisi täyttänyt 72, myöskin tänään. Terhin äidin maahanpanosta on vuosi ja yksi päivä. Joskus vuosi sitten ei vielä tässä vaiheessa uskottu, että joskus tänne selviämme, mutta toisin kävi. Mitähän ensi vuonna.