Se on sitten marraskuu ja yleensä syksy alkaa kääntyä talveksi. Maikkarin säätietojen mukaan siellä kotosuomessa onkin jo lunta maassa. Meillä ei. Kävimme juuri koko perheen voimin läheisellä rannalla, tytöt melomassa kajakeilla ja me pojat harjoittelemassa kalastusta. Kajakkihomma toimii ihan kybällä, mutta virvelivälineistössä on vielä hiomista. Meillä Kasperin kanssa on vielä vääränlaiset painot ja virtaava vesi kuljettelee siimaa mihin sattuu ja tuloksena on merileväsaalis. Vähän sateinen iltapäivä on kääntymässä aurinkoiseksi, joskin arska on jo painumassa mailleen.

Viikolla ehtii kovin vähän mitään erikoista, kun kaikilla on omat kiireet. Tavat ja tottumukset on jo löydetty ja päivät eivät toisistaan niin paljon eroa. Nyt kun iltaisin on valoisaa, alkanee aktiviteettejäkin taas tulla. On puhuttu haikeista ja lenkkeilystä ja tietenkin tuosta vesilläolosta. Mukavia hetkiä koko porukan kesken on kuitenkin ollut aika paljon. Grilliruokaoperaatioon osallistuu usein jokainen tavalla tai toisella ja keskustelua viriää milloin mistäkin. Taannoin keskustelimme Annan kanssa Mika Waltarin Mikael Karvajalasta, jota hän on lukemassa. Siinä sitä pohdiskeltiin kaasugrillin kupeessa ihmiselämän syvintä olemusta.

Käyn yhä entisillä kotikulmilla Bethlehemissä kahvilla ja laatuviinit (lähinnä tuliaisiksi tai vaimolle) ostan edelleen tutusta viinakaupasta. Chrissy, joka omistaa kahvilan, kyseli yhtenä päivänä, että onko minulla kuvia kahvilasta, jolloin kerroin, että aiemmin ottamani kuvat ovat netissä. Häntä kiinnosti, että mitä hänestä olin kertonut ja sanoin, että siellä lukee, että hän on hullu, mutta niin olen minäkin. Vastaus tuntui tyydyttävän kysyjää. Joka tapauksessa Bethlehemiin on nyt avattu uusi iso kauppakeskus ja molempien kantapaikkojeni asiakasmäärät ovat laskeneet. Päivittelin asiaa yhdessä omistajien kanssa. Kas, sitä ollaan sitten jotenkin paikkakuntalaisia, kun niin kiinnostaa. Näin ihminen sitten kotiutuu.

Sisko asuu nykyään Saksassa. Värikkäiden joskin haikeiden vaiheiden jälkeen hän on pikkuhiljaa rakentelemassa kotiaan Bonniin. Piru, pitää taas opetella uusia osoitteita ja puhelinnumeroita. Mikseivät ihmiset voi pysyä paikoillaan. Että sitä oikein ulkomaille asti! Hyi!

Kasperi pääsi vihdoin tietokoneelle pelaamaan WOW:ia, kun tulee pimeää (sääntö) ja tytöt katsovat draamakomediaa DVD:ltä. Taidan mennä alakertaan ja laittaa Haurakin auki, ehkä mausteeksi otan vähän valkkaria.