Perheemme oli ahdistellut minua jo jonkin aikaa onkiasialla. Nyt lauantaina, kun naiset menivät Mountille melomaan, päätimme Kasperin kanssa tehdä asialle jotain. Menimme Blake Parkin kupeessa olevaan kalaliikkeeseen katselemaan kalavehkeitä vihdoin ostotarkoituksessa.

Surfcastingissa nimittäin tarvitaan pitkä vapa ja merikelpoinen (iso) virvelin kela. Me päädyimme Okuman kolmiosaisiin kolmentoista jalan (3,9m) vapoihin ja Okuman keloihin. Kasperin kela on viidellä kuulalaakerilla ja kun liikkeessä ei ollut toista samanlaista comboa, mulla on setsämän kuulalaakerin kela. Kelalle laitettiin kymmenen kilon monofiilisiimaa ja siinäpä se. Tästä ilosta kärsittiin 85 euroa mieheen.

Siiman päähän sidotaan paino (sinker) ja puoli metriä sen yläpuolelle, tapsilla tai ilman, koukku. Koukkuun pannaan syötti, meillä oli bonitoa (itse asiassa ilmeisesti jonkin sortin tonnikalaa) ja se sidotaan kiinni joustavalla syöttisiimalla, ettei lähde irti heitettäessä. Ideana on heittää pitkälle, paino vie syötin pohjan tuntumaan ja sitten vain odotetaan. Suomessa tätä kutsuttaisiin varmaan ootto-ongeksi, olen kuullut nimen jossain.

Meidän kalavetemme löytyi Lähellä Mount Maunganuita olevalta Leisure Islandilta. Saarelle pääsee kävellen ja linnottauduimme tuulettomalle puolelle. Mukaan saimme aidon kiwin opastamaan: Kasperin kaverin Jordanin. Valitettavasti saalis oli tällä kertaa vain salaattia. Tuulen ja virtausten takia painomme tarttui koko ajan leviin ja hommasta ei oikein tullut mitään. Joka tapauksessa vispata sai olan takaa ja kun homma nyt tuli tutuksi, ehkä sitä saalistakin joskus saadaan.

Äijät tähystää. Tuo punapuseroinen pieni (1,76m) oikealla on Kasperi.