Enpä juuri pala halusta kirjoitella mitään, mutta yrittelen tässä pitää tätä tapaa yllä. Terhi on Aucklandissa koko viikonlopun mittaisella kurssilla ja palaa vasta aamuyöllä, Anna vietti Ashleigh:llä yhden yön, mutta on nyt täällä mun ja Kasperin seurana. Emme ole hirveästi askarrelleet mitään, meillä kun on niin eri rytmi. Meikä herää seitsemältä ja lapset kello 11. Sitten syödään jotain ja kohta onkin isin päiväunet. Ilta on sitten yhteistä aikaa, jos sekään. Tuo digitaaliviihde kun tuntuu vievän mukanaan.

Olen grillannut kahtena iltana nyt kun sää on sallinut. Täytyy sanoa, että kiwievästykkimme toimii hyvin ja ruoka maistuu. Teimme eilen kanankoipia, pekoniin käärittyjä herkkusieniä ja kasvisvartaita. Tänään olivat vuorossa perhospihvit possusta ja paistettu makaroni. Mukava tehdä ruokaa, kun lapset syövät ja kehuvat vielä päälle. Ehkä tuo kaasujuttu ei sittenkään ole niin paha.

Työtkin pääsin aloittamaan, siis on yksi päivä takana. Meni ihan kivasti, eikä siitä sen enempää. Uutta työtä pitäis löytää. Juttelin Otumoetai Primaryn pihalla yhden miesopen kanssa ja hän vahvisti epäilykseni: täältä on vaikea saada työtä, kun tunkua tälle alueelle on niin paljon. Terhi suomii minua saamattomuudesta ja on tietysti pahus oikeassa. Se ei kuitenkaan saa asiaa tuntumaan yhtään paremmalta. Sähköposti toi myös uutisen NZQA:sta, oli pahus raportista jäänyt yksi sana pois, no, it makes all the difference. Ehkä tämä sohlaaminen nyt loppuu (fat chance!).

Olin seuraamassa Annan uimatreenejä perjantaina. Paskiainen ui jo minua paremmin ja se oli ehdottomasti kielletty. Älytöntä, miten joillakin on taito keskittyä ja harjaannuttaa itseään. Pitänee ottaa opiksi ja soveltaa käytäntöön. Annan ESOL-ope Mrs. Liddle oli hallilla myös ja kertoi, että Anna saa nyt kirjoitusopetusta englannin kielessä tehostetusti. Ollaan siis tässäkin asiassa uudessa vaiheessa. Kohta en enää ymmärrä lapseni puhettakaan, kun se osaa jo kersaslangia ja kirjottaa varmaan niillä pirun enkkulyhenteillä!

Tietysti on vähän tylsää olla jonkinlainen mitättömyys näiden menestyjien keskellä, mutta jonkunhan ne sukatkin on pestävä. Eikä se estä tuntemasta ylpeyttä montessorimailmaa vireästi uudistavasta vaimosta, moraalisesti oikeaan suuntaan kehittyvästä miehenalusta ja ahkeralla työllä tuloksia saavuttavasta pinkistä teiniprinsessasta. Hei ihmiset, kannattaa mennä johonkin muualle, että oppii jotakin uutta, vaikka itsestään. Eikä se oikeastaan haittaa, vaikka joutuisi palaamaan vähän häntä koipien välissä. Hännässä voi olla tuliaisina vähän suomalaista parempi rusketus!