Meillä oli eilen illalla kotona kiukkuinen äiti. Terhi oli kotimatkalla pyöräillessään joutunut todistajaksi paikallisten hyville tavoille: Ohiajavasta autosta olivat nuoret miehet vilautelleet takamustaan ja huudelleet hävyttömiä perään. Eipä ole siinä kovin mieltäylentävää sotkea fillarilla eteenpäin. Lapset kertoivat, että heillä on samankaltaisia kokemuksia. Huutelu on siis yleistä. Mutta että sinua heitellään maapähkinävoileivillä, se vasta on jotain! Sitäkin kuulema sattuu. Kannattaa siis käytellä kypärää.

Kasperiltahan varastettiin muutama kuukausi sitten maastopyörä. Poliisi tietää, kuka sen vei, mutta ei voi tehdä mitään. No, vakuutuskorvaukset on saatu ja se siitä, viedään niitä pyöriä Suomessakin. Nyt poika sai minirygbypallon jotta voi pelailla sillä välituntisin koulussa. Ainut vain, että sekin varastettiin. Heti ensimmäisenä koulupäivänä. Kasperi kertoi asiasta heti opettajille. Aikanaan tutkimukset tuottanevat tulosta. Ihan niinkuin pyöräasiassakin. Terhi sanoi, että täältä joutaisi Suomeen vaikka heti. Ei siellä voi ainakaan hullumpaa olla.

Ovat sitten kovin tarkkoja täällä opettajien suhteen. Pitää oikein rekisteröityä kahteen paikkaan, että saa luvan opettaa koulussa. Paikalliset ovatkin hyvämaineisia ja ahkeria, joten ulkomaalaisten invaasiolta pitääkin puolustautua. Ulkomaalaisen täytyy ensin tutkituttaa NZQA:ssa, onko hänellä riittävästi opettajaopintoja. Paikallisilla on kolmen vuoden opeopinnot, mulla maisterin tutkinto. Sitten pitää rekisteröityä opettajien järjestelmään. Että onko sitten hyvä maine ja riittävä työura. No, tästä en sano enää mitään. Kovin vaan on kummaa, että esimerkiksi NZQA lupaa selvityksen 30 päivässä. Aikaa aletaan vaan laskemaan siitä, kun olet saanut kirjeitse vahvistuksen heiltä, että joku on ottanut asian käsittelyyn. Se tuli maanantaina. Paperit lähetin 12 heinäkuuta, josta voi laskea, että ne seikkailivat virastossa pari kuukautta löytämättä sopivaa pöytää, mille laskeutua. Toivottavasti arvioitsija on jo oppinut lukemaan, helpottaisi käsittelyä. Onneksi opettajat osaa lukea, joten Teachers Councilissa rekisteröinti sujahtaa läpi noin vain!

Muistan aina Suomessa ollessani ajatelleeni, kuinka hienoja ihmisiä muissa maissa asuu. Lehdissäkin kirjoiteltiin, kuinka kansainvälisesti tolloja olemme. Eipä sitä kuitenkaan olla sen kummempia, kuin muutkaan. Rehellisyys ja ahkeruus ovat ihan hyviä ominaisuuksia ihmisessä. Niin ja se, että pääasiallisesti uskoo, kun sanotaan. Muissa maissa elelee toisenlaisia ihmisiä ja niillä on toiset tavat. Pitää totutella. Aina se vaan ei ole niin kovin hauskaa.