Japani

Anna tuskaili viime viikolla kotitehtävänsä kanssa. Hänen piti laatia tutkielma Japanista. Paikallisesta koulutarvikeliikkeestä haalittiin pahveja, liimoja, kyniä ja muuta sellaista välinettä työn tekemiseksi. Aineiston haalintaan valjastettiin netti. Anna ilmoitti homman olevan paskartelua, koska ei oikein nähnyt, mitä ihmeen hyötyä moisesta vaivannäöstä oikein olisi oppimisen kannalta. Tyttö istui koneen ääressä vihko sylissä tehden muistiinpanoja ja lopuksi kirjoitteli wordillä juttunsa puhtaaksi. Sitten alkoi leikkaa-liimaa-piirrä-koristele -vaihe. Työn näyttävyys kun on täällä in. Kyllä siinä jotain opittiinkin. Tosin opetusmenetelmänä tuo julisteen teko ei kuitenkaan ole se kaikkein tehokkain (varsinkin kun kaikki oppiminen jää lapsen omille harteille!).

Englannin kieli on kuitenkin parantunut. Ajattelin laittaa tähän vähän hänen työtään esille. Toivottavasti tekstistä saa edes jotain selkoa.

Annan työ kokonaisuudessaan.

Tietoa japanilaisesta ruuasta.

Japanilaisia juhlia.

Kapahaka

Pääsimme perjantaina jälkimmäisen kieliryhmän kanssa katsomaan koulumme maorilasten kapahakaharjoituksia. Kapahaka on tanssi- ja musiikkiesitys, joka perustuu maoriperinteeseen, jossa soturit uhoilevat vihollisille ennen taistelua. Siis miekan kalistelua uusseelantilaisittain. Esitys sisältää lähinnä rytmisiä askelkuvioita ja paljon huutamista. Ja voi, mitä huutoa! Suomessa saa opettajana sanoa lapsille, että esityksessä pitää puhua kovampaa, no täällä ei tarvitse. Matu (opettaja) sai puhallettua lapset sellaiseen lentoon, että meillä meinasivat korvat mennä lukkoon! Puolentoista tunnin harjoituksen jälkeen kaikilla oli ääni käheänä ja hiki pinnassa. Harjoitus päättyi rukoukseen piirissä, johon meidätkin kutsuttiin. Lopuksi vielä halattiin ja pussattiin (tämä osa me missattiin). Kuka sanoi, että perinteet ovat tylsiä?

Matikkaa

Täällä pitää osata tehdä asioita monella tavalla. Koulussa korostetaan omaa työtä ja ajattelua. Haittana on, että jos ei pään sisällä ole mistä ottaa, niin eipä mitään opikkaan. Hyvänä puolena on se, että kun on monta tapaa ajatella, löytyy sieltä sinullekin sopiva.

Terhi tuskaili aiemmin erilaisten laskemistapojen viidakkoa. Mulla oli kielen tunti koulula luokassa 23 ja siellä seinällä olikin yllättäen simppeleitä kuvia eri laskemisstrategioista. Otin kännykällä kuvan kaikista vaimon työtä helpottaakseni ja tässä kuvista muutama. Laskustrategioita a' la NZ.

Vähän muutakin

Taiwanilaisten homestaylasten enkun opiskelu ei ole oikein sujunut. Kersat puhuvat kernaasti kiinaa, mutta muutamalta ei saa ulos sanaakaan englantia. Toin keskiviikkoaamuna seikan koulumme opettajien tietoon sillä seurauksella, että pikku luokkaamme alkoi virrata uutteria auttajia.

Ensimmäisenä saapui vararehtorimme Mrs Hutchinson, joka sanoi lapsille, että only english, ja kysyi kaikilta, että What's your name. Sitten kaikki olikin jo ok. Olipa helppoa. Harmi, kun en itse tajunnut. Hänen lähdettyään ei siis mikään ollut muuttunut.

Seuraavana saapui ohjaava opettajani, joka totesi, että jos oppiminen ei suju, voi lapsen lähettää takaisin omaan luokkaansa. Once again, problem solved, eh? Jopa kirposi taakka harteilta!

Viimeinen vieraani oli Mister Sam (oikea nimi jotain ihan muuta), joka on Taurangassa asuva taiwanilainen ja vastuussa lapsiryhmän asioista. Hän kertoi lapsille, että ounli englis ja se siitä. Kun ei saanut vastakaikua, päätteli, että lapsillahan on tylsää ja pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Taurangan golfseuran jäsenenä Mr Sam vei siis meidät pelaamaan golfia! Ja lasten kielenkannat kirposivat! Tosin sanaakaan enkkua ei tullut ulos.

Perjantain assemblyssä juhlasalissa taiwanilaiset saivat sitten kunniakirjat kulttuurivaihdosta. Toivottavasti joku selitti heille kiinaksi, mitä niissä lukee.

Pedagoginen totuus, jonka tästä oppi. Jos ei suju, tee jotain ihan muuta!