Oltiin tässä viikko talvilomalla. Tänne luvattiin tosi keljua säätä, mutta ajattelimme kokeilla onneamme ja varasimme lauttaliput Great Barrier Islandille. Siellä oli tyhjänä Terhin työkaverin Suzannen talo, jonka saisimme tukikohdaksemme. Autokin tuli tavanomaisen lomariitelyn ohessa pakatuksi ja käänsimme nokan kohti Aucklandia sunnuntai-aamuna kello viisi.

Ajomatka meni hyvin, mutta Sealinkin lautta oli jo lähdössä myöhässä puoli tuntia. Lautta oli pahainen hinkalo ja kovien aaltojen seurauksena keinui niin, että Terhille, Kasperille ja Annalle tuli huono olo. Ohjeeksi he saivat, että tulee asettua makuulle laivan peräosaan ja panna paperituppo kirjoituskättä vastapuolella olevaan korvaan. Kas kummaa, tämä auttoikin. Perillä Tryphenassa olimme toista tuntia myöhässä ja vartin ajelun päästä perillä talossa. Sitten tulikin jo pimeää, eikä ympäristön tutkimisesta tullut mitään. Talo oli iso ja sotkuinen, mutta onneksi jääkaapit ja vehkeet toimivat ja sängyt olivat hyviä. Ruuat kylmään ja porukka nukkumaan.

Maanantai-aamuna sää oli loistava. Oli aika katsella ympärilleen ja minkäslainen maisema meitä kuistilta odottikaan...

Jatkoimme ihmettelyämme, kun teimme ajeluretken Clarisiin ja kävimme ostamassa Kasperille kalakaupasta syöttejä. Kaikki vastaantulevat autoilijat moikkailivat ja tietä annettiin kaverille. Niin, tiehän on paikoin vain yksikaistainen ja siinä on ohituslevikkeitä vastaantulijoiden varalta. Ensin mäkeä ylös ja sitten toista alas, niin se menee. Itärannalla kävelimme Midlandsissa hiekkarannalla ja katselimme merta, tuolla se Ameriikka on!

Tiistaina teimme retken kuumille lähteille ja Whangaparaparaan katsomaan rantaa ja vanhaa valastus!asemaa. Kuumat lähteet eivät olleet kummoisia, mutta rannassa oli kivaa. Kävelimme laskuveden jättämien kivien välissä ja tutkittavaa riitti. Muutama kahawai yritti napata Kasperin onkeen, mutta se jäi vain yritykseksi. Takaisin tullessa kaupalla käydessämme oli pakko ottaa siitä kuva, nimittäin siirtomaahenki ei ole vielä kuollut, kuten näette.

Illalla generaattori pyörimään, että saadaan sähköä ja Monopoli esille. Siinä se.

Keskiviikkoaamuna haimme Suzyn ja poikansa Jamien (14v) lentokentältä ja ryhdyimme sovittelemaan yhteiseloa talossa. Terhillä oli ollut koko matkan ajan pieni flunssanpoikanen ja nyt se alkoi paheta. Otin siis kaikki lapset autoon höystettynä Jamien kaverilla Olliella ja ajelimme saaren toiselle puolelle kalaan. Kalapaikkamme oli sama pieni lahti, jossa on kuvattu teeveesarjaa Castaway. Jamie tiesi kertoa, mistä rekat olivat ajaneet, missä vessat olivat ja niin edelleen. Ja saatiinhan sitä kalaa lopulta. Kasperi sai pienen snapperin ja minä kahawain. Ehdin ottaa Kasperin kalasta kuvan, ennenkuin lapset alkoivat uitella uusia lemmikkejään, mutta kahawaista kerkesi tulla akvaariokala meren rantaan, ennenkuin kuvaaja ehti paikalle.

Maailman laidallakin löytyy jotain tutun oloista, jossei ihan suomalaista, niin kuitenkin tuttua. Tämä pieni kyltti löytyy kaupan vierestä. Pekkakin tuntisi olonsa kotoisaksi täällä.

Keskiviikkoiltana oli vuorossa kortin peluuta ja kumpikin porukka opetti toisille omia suosikkipelejä. Paskahousu ja Bum boy taisivat olla ne parhaat.

Torstaina minä ja Anna päätimme panostaa lukemiseen, mutta Terhi ja Kasperi kävivät kävelylenkillä Windy Canyonissa. Maisemat ovat henkeäsalpaavia ja niitä voi ihastella myöhemmin kuvaboxissa.

Perjantaina oli lähtöpäivä ja aamu meni tavaroita pakkaillessa. Suzy sai vieraita ja kaikki naiset kokoontuivat pöydän ympärille puhumaan naisten juttuja. Kulttuurieroja ei näkynyt. Auto piti pakata sadepuku päällä, koska vettä tuli taivaalta aika lailla. Vieraat lähtivät, ennenkuin tuli aika sanoa hei hei, joten saimme oman rauhan hyvästellä emäntämme. Talo jäi hetkeksi hiljaiseksi, kun äänekkäät suomalaiset poistuivat. Onneksi aviomies Paul pääsi illaksi helpottamaan Suzyn yksinäisyyttä. Haurakin lahdella sää kuitenkin kirkastui ja aurinko laski. Tässä tapauksessa saaren taa.

Automatka sujui sateessa kahden rekan välissä ja perillä Taurangassa olimme puolilta öin. Kotona oli sisällä 10 astetta lämmintä, joten takkaan tuli ja odottelemaan... Kolmelta pääsi sitten punkkaan. Autonhan voi aina purkaa huomenna.