Lauantai valkeni täällä aika kylmänä, mutta kauniina. Heräsimme (aikuiset) jo ennen seitsemää ja päätimme, että tänään menemme molemmat katsomaan lasten pelejä. Täällä koululaiset ovat melkein kaikki mukana jossain koulun joukkueessa edustamassa kouluaan. Omia sarjoja on aloittelijoista edustusjoukkuetasolle. Lauantai on pelipäivä ja silloin urheilulliset kiwit suristelevat autoillaan ympäriinsä kuskaamassa lapsia pelipaikoille.

Jalkapallo

Kasperi pelaa Otumoetai Collegen harrastelijaporukassa jalkapalloa. Joukkue harjoittelee kerran viikossa torstaisin ja pelit ovat lauantaisin. Porukassa on saman tasoisia kavereita, henki on hyvä ja valmentaja kiva. Kaikki pääsevät aina pelaamaan, eikä voitto ole ihan päälimmäinen tavoite. Pojat kannustavat myös kentällä hyvin toisiaan, eikä virheen tehneelle naureksita. Terve meininki. Eilinen peli oli Bethlehem Collegen porukkaa vastaan (väreistä päätellen). Bethlehem on katolinen koulu ja sijaitsee Mills Reefin viinitilan vieressä siellä, missä ennen asuttiin. Otumoetain pojat voittivat ottelun 3-0 ja mielestäni Kasperi pelasi tosi hyvin, ehkä elämänsä parhaan futismatsin. Autossa mietin ääneen Terhille, olisikohan poika jopa vähän innostunut. Mene ja tiedä, tulevaisuus näyttää. Menen kyllä taas peliin, kun on mahdollista.

Vasen laitapakki K. oikein sijoittuneena, pidettävänä vastustajan numero 14.

Netball

Tyttöjen joukkuelaji on netball, mikä on alkujaan naisille suunniteltu versio koripallosta. Peli sopii hyvin kehittämään joukkuepelitaitoja ja taktiikkaa, koska ruumiillista kontaktia ei juuri ole ja jokaisella pelaajalla on kenttään maalattu alue (alueet menevät osittain päällekkäin). Pelit ovat lauantaisin (jos sää sallii) Harbourside netball centerissä Mountilla. En ollut ennen käynyt Harboursidessa ja mikäs minua odottikaan siellä: Auton sai n. kilometrin päähän kentästä, kun joku muukin oli tullut peliin, ja itse alue...no, päätelkää tästä:

Kymmeniä kenttiä, satoja palloja ilmassa, kun otteluaan odottavat vetävät harjoituksia nurmella ja karsinoissa pelit ovat käynnissä. Näiden kenttien takana perinteisiä futiskenttiä ja rugbykenttiä. Pelaajia vaahtosammuttimen kokoisista aikuisiin, sama show joka lauantai. On siinä talkooporukoilla tekemistä!

Annan joukkue on Otumoetai Intermediate Fire Fighters. Joukkue on koulun harratelijajoukkue ja tavoitteena on kehittää enemminkin sosiaalisia taitoja. Valmentaja on mukava ja täälläkin kaikki pelaavat. Katselimme tyttöjen lämmittelyharkat ja totesimme, että taidetaan tässä sosiaalisten taitojen kehittämisen lisäksi kyllä reenata myös tosissaan. Netball on monelle kiwinaiselle intohimo, se ainoa oikea peli.

Anna pelasi elämänsä toista netballpeliä ja sai pelata koko pelin, 4x10min. Tauot ovat kaikilla kentillä yhtä aikaa ja niiden alku ja loppu ilmoitetaan alueella olevalla sireenillä! Välillä joutuu taktiikkapalaveriin!

Pelaajien rinnassa olevat laput kertovat sallitut pelipaikat. Annan kaveri on sentteri (center) ja Anna laitapuolustaja (WD-wing defence). Annan vastustava pelaaja on sinivihreä WA-wing attack.

Kun vastustajalla on pallo, on ainoa tapa saada se keskeyttää syöttö. Säännön mukaan pelaajan on syötettävä pallo kolmessa sekunnissa, kuljettaa ei saa. Peli on siis todellista joukkuepeliä. Palloa ei myöskään saa ottaa toisen kädestä (muutamin poikkeuksin). Yritä siis lukea toisen ajatukset ja ehtiä peittämään syöttö. Tässä Otumoetain WD on tehnyt ratkaisunsa ja sitten vain LIIKKEELLE!

Annan pelin jälkeen menimme vierailulle. Tutustuimme jo aiemmin suomalaiseen naiseen, joka asuu täällä Taurangassa. Hän vietti huhti- ja toukokuuta lapsineen Suomessa ja on nyt palannut maisemiin. Tiesimme, että hän muuttaa johonkin Otumoetain seudulle, mutta koska alue on iso, emme oikein osanneet arvella...Kaisla asuu perheineen meistä 300 metrin päässä! Hey guys we have our own Little Finland here!