Täällä sataa vettä ja se tarkoittaa sitä, että hedelmämiehellä on vapaapäivä. Voipi olla, että niitä tulee tässä muitakin pötköön, kun tuo Te Puken sääennuste ei niin suuria lupaile. Eilen oli sunnuntai ja tehtiin pitkä keruurupeama. Meidän gängi (13 poimijaa) keräsi 42 trailerillista hedelmiä, joka tarkoittaa, että tavaraa oli melkein rekallinen! Taisipa siinä tulla poimittua kiivejä keskisuuren suomalaisen kaupungin vuositarpeiksi. AY miestä vähän nokittaa, kun ylityö- ja sunnuntailisiä ei tunneta. Lisäksi kun itse on tuntipalkalla ja joutuu juoksemaan urakkaa tekevien poimijoiden vauhdissa... Eipä ole työsopimuksetkaan kaikissa maissa ihan samalla tasolla kuin siellä Suomessa. Tosin helpotti, kun työkaverit oli niin hyvällä tuulella ja vitsiä riitti. Tuo hindin taito ei ole vielä kovin hyvä (0), mutta ei se haitannut. Hymyilevä naama on aina hymyilevä naama.

Meillä ei ole vappulomaa, joten hyvää vappua vaan sinne Suomeen. Toukokuun vaihtuminen enteilee täällä muutenkin enemmän talven tuloa, eikä se ole mikään kevään lämmin juhla niinkuin siellä. Tosin taitaa vappusää olla täällä tänä vuonna lämpimämpi kuin siellä.

Lapset ja Terhi laittoivat eilen TV:n eteen kokolattiamatolle Lappeenrannasta tuomamme mummin entiset itämaiset matot. On sitten mukavampi kölliä siinä ja katsella ohjelmia. Hyvin ne siihen sopivat ja taas tuulahti tupaan aimo annos lisää kotia. Niin, kodista puheen ollen työkaverini Dave kysäisi kahvitunnilla, että onko koti-ikävä. Kysymys veti pitkäksi aikaa hiljaiseksi ja jouduin miettimään vastausta, mutta lopulta sanoin, että ei. Sanoin kaipaavani ystäviäni, mutta että vaihtoehtona elää vain Suomessa ei tuntunut enää ollenkaan tarpeelliselta. En olisi sanonut näin puoli vuotta sitten, mutta näin oli kai tarkoituskin tapahtua. Tosin kyllä sen eilisen kaalilaatikon päällä puolukkahillo olisi maistunut makealta! Enkä olisi pannut pahakseni ruisleipääkään.

Kasperi oli eilen kaverinsa Jordanin kanssa kalassa. Päivä aloitettiin oikeaoppisesti hakemalla kaupasta sopivat vieheet. Täällä voi hyvin kalastaa rannalta ja saalistakin tulee. Pojat eivät kyllä tunnistaneet saamiaan kaloja. Kiltti naapurikalastaja antoi pojille toisen suuren kalan, kun saivat ainoastaan yhden. On sitten molemmila kotona näytettävää. Nyt kala on perattuna pakkasessa. Tunnistellaan se sitten myöhemmin ja katsotaan, voiko sen syödä. Kun pojat eivät enää jaksaneet virvelöidä, päätyivät seurailemaan vedenalaista elämää. Rannan tuntumassa kun ui kaikenlaista merenelävää, muunmuassa keihäsrauskuja. Eikä nämä kaverit ole pieniä!

Kello tuli juuri kahdeksan ja viimeinenkin kouluunmenijä (Kasperi) lähti juuri. Terhi poistui ovesta jo seitsemältä, kun oli tiedotteita vielä tehtävänä. Niin, koulupuvun kanssa ei saa käyttää omia sadevaatteita, joten vaihtoehtona on kastua (yleisempi) tai kantaa sateenvarjoa. Pyöräillessä tuo varjohomma on hiukan hankala. Taidanpa tutkailla seuraavaksi hiukan MetServicen sääsivuja. Josko kuitenkin huomenna olisi mahdollista poimia.