Mitä kieltä sun työkaverit puhuu? Joskus on sellanen tunne, ettei ihan tajua, mitä lähimmät työkaverit puhuvat, vaikka on ihan siinä. No, tämä tilanne on täällä ihan sananmukaisesti totta, koska mun työkaverit puhuu hindiä (tai jotain vastaavaa). Intialaisia he kaikki kuitenkin ovat, siis poimijagängiläiset. Sukulaisia tai tuttuja keskenään ja juttua riittää. Kun vain ymmärtäis jotain. No, olemme kuitenkin saaneet homman toimimaan yhdessä ja traktorikin siirtyy tarvittaessa. Sitä paitsi, kun intialaiselle maksaa urakkapalkkaa, on se tosi nopea poimija. Tosin biniin menevät kaikki huonotkin hedelmät mukana. Liksaa kun saa kerättyjen binien perusteella (bin=tässä yhteydessä keruussa käytetty n 1/3 kuution puulaatikko).

Ajan siis traktorilla hedelmät puutarhasta kokoamispaikalle, missä ne sitten siirretään trukeilla rekkaan ja sitä tietä maailmalle. Maniatutussa me keräsimme n. neljä rekallista kiwejä päivässä, mikä on noin 550000 hedelmää! Hedelmät tarkistetaan ja pakataan muualla. Huonot (n.16%) heitetään pois. Pomoni sanoi, että tämä lajike (gold) lähtee Uudesta Seelannista maailmalle kahden päivän päästä poiminnasta, aika suoritus. Tiesitkö muuten, että oikein säilytettynä kiwi säilyy 8 kuukautta hyvänä! Ei muuta kun kauppaan ostelemaan, niin riittää meikällä työtä.

Työ on likaista ja aika raskasta. Traktoreita on itseasiassa joka kuskilla kaksi. Toinen on ajossa ja toinen poimijoilla täytettävänä. Peräkärriin mahtuu kolme biniä ja kun tuon traktorin takaisin tyhjät binit mukana, on uusi melkein jo valmiina ajoon. Keräämme hedelmiä vain kuivalla säällä ja pöly on melkoista. Laitoin buffin suun eteen suojaksi, ettei kaikki se pöly mene keuhkoihin, toivottavasti auttaa.

Pari traktorikuskia on paikallisia ja syömme eväitämme usein porukassa. Pienenä anekdoottina asiasta tietoisille kerrottakoon, että yhdellä kahvitunnilla (smoker) kerroin Frankin pari vuotta sitten Himoksella esittämän ist das Normal-vitsin. Upposi kiweihin (ihmiset!) kuin kuuma veitsi voihin. Kertokaapa Frankille terveisiä.