En ole asiasta suuremmin hiiskunut, mutta näin suomalaisena kahvi-ihmisenä on ollut tärkeää löytää paikka, jossa voi käydä kahvilla. Kantapaikakseni on muodostunut Coffee Fix Bethlehemin kauppakeskuksessa. Skootteri on lähes joka päivä parkissa liikkeen edessä.

Kahvi tehdään täällä jokaiselle asiakkaalle erikseen sellaisella italialaistyyppisellä painemasiinalla. Suodatinkahvia ei saa mistään kahvilasta. Minun mielikahvini on Flat White Double Shot ja siitä saa Fixissä pulittaa 4 taalaa. Joka kuudes kahvi on kuitenkin ilmainen (meille kanta-asiakkaille!). Kahvin voi juoda kahvilassa (ei kovin yleinen vaihtoehto) tai ottaa mukaan. Mukaan otettavat pahvimukit on tehnyt Huhtamäki oy, joten pala Suomea siinäkin.

Kahvilaa pitävät Chrissy ja Fiona. Fiona on palkollinen ja ollut töissä vasta kuukauden päivät. Hän sanoi eräänä päivänä, kun eräs herra sanoi osoittaen minua, että on minun vuoroni, että joo, mutta hän tietää, mitä tämä herra haluaa, se on kalustoa! Ehkä sitten olemme molemmat kotiutuneet hyvin kahvilan atmosfääriin.

Ja mikäs nauttiessa. Vilinää pikkukahvilassa riittää ja jalkakäytävän aurinkoisessa ilmassa aika kuluu kuin siivillä. Ja tiedän, mihin mennä, kun huomenna taas kahvituttaa...!

(All pictures used by permission)

Meillä kävi vieraita. Terhi tutustui Rotorualla ulkomaisten opettajien illanvietossa nuoreen kenialaiseen naisopettajaan Lanoihin. Lanoi halusi tulla Taurangan jazzfestareille tänä viikonloppuna ja Terhi tarjosi yösijan. Naiset menivät yhdessä kaupunkiin jazzia etsimään, mutta palasivat jo alkuillasta takaisin löydettyään vain baareja, joissa soi rock. Lanoi ei ollut pettynyt, koska suuri osa Taurangaan tulemisesta hänen sanojensa mukaan oli se, että hän sai tavata meidät.

Keskustelun aiheet liikkuivat aika tiiviisti naisten opetustyössä. Lanoi ei nähnyt paljon toivoa kiwilapsilla. Hänen mielestään lapset eivät tee työtä tarpeeksi ja siksi eivät opi. Jos hän joskus saa lapsia, sanoi hän panevansa heidät kouluun Keniassa. Eipä ollut sellainen ajatus, joka tulee suomalaiselle ensin mieleen. Varsinkin kun Lanoi vielä totesi syynä olevan sen, että koulut ovat siellä parempia. Mene ja tiedä. En ole kummankaan maan opetuksen asiantuntija (en ole edes koskaan käynyt Keniassa). Eipä ole pahaa sanottavaa kenialaisista. Varsinkin kun Terhin ja Lanoin nauru täytti ilman, kun minun piti mättää polttopuita autotalliin. Tiedä, vaikka nauroivat minulle.

Sunnuntaina olimme myöhäisellä brunssilla Stefin luona (Terhin avustaja). Koira oli pantu häkkiin pois allergisia häiritsemästä, koti pesty ja pöytä pantu koreaksi. Pikku vierailumme venyi puolen päivän mittaiseksi. Lapset menivät ankeriaita jahtaamaan läheiselle ojalle, naiset puhuivat opetuksesta ja me miehet vertailimme kalastuskokemuksia, tutkimme Lancen aseita ja puhuimme musiikista. Haa ja löytyipä hauska juttu. AC/DC:n rumpali Phil Rudd asuu vähän matkan päässä Taurangasta ja Lance on ollut tekemässä putkitöitä hänen talossaan. Olen siis tavannut ihmisen, joka on tavannut julkun. Eläköön tämä pieni pallomme!