Vanhempainvartit? No, se tapahtuu Bellevue Schoolissa seuraavalla tavalla:
1.  Johto lähettää viikottaisen kirjeen mukana vanhemmille kehotuksen varata
keskusteluaika toimistosta.
2.  Vanhemmista puolet tekee niin. Tarjolla on aikoja kello 13-19.
Valinta on vapaa.
3.  Koulusihteeri merkkaa vanhempien valitsemat ajat listaan.
4. Joka päivä tällä viikolla joku vanhempi soittaa että haluaisi sittenkin ajan. 
Tai haluaa eri ajan kuin eilen. Toimisto merkkaa ylös.
5.  Opettaja saa listan: kuusi keskustelua, eka 13.10 ja vika 18.30. Kiva.
6.  Yksikään perhe ei ilmesty ajoissa. Peräkkäisistä ajoista jälkimmäinen
myöhästyy puoli tuntia.
7.  Myöhästymisen tietää siitä, että koulusihteerin soittama koulun kello
ehtii soida kolme kymmenen minuutin merkkisoittoa yhden keskustelun aikana.
Keskustelu venyy, koska vanhemmat haluavat vakuuttaa uudelle opettajalle,
että heidän lapsensa on ainutlaatuinen oppija.
8. Kolmelta opettajilla on tauko. Rehtori on laittanut kahvin ja teen lisukkeiksi
juustoja, keksejä, muffinsseja ja skonsseja.
9.  Kuudeltakin on tauko. Rehtori tarjoaa ruuan.
10. Ai niin, kolmensadan oppilaan koulu on rehtorin ja keittäjän
(tai siis buffetin myyjän, kun kouluruokaa ei oikeasti ole)
hoidossa yhdestä kolmeen, kun opettajat keskustelevat vanhempien kanssa.

Miksi kerron kaiken tämän? No siksi, kun olen aina vain yhtä hämmästynyt siitä,
miten samat asiat voi tehdä niin älyttömän eri tavalla. Jos minä olisin suomalaisjärjelläni järjestänyt tämän kaiken, kaikki muut 
kuin kohdan 7 loppuosaolisi hoidettu eri tavalla. 
Kohdan 7 loppuosalle ei voi mitään, se on varmaan ihan sama joka maassa 
ja olen takuulla itse ollut molemmilla puolilla penkkiä, kun niin on käynyt. 
Minä olisin antanut opettajien hoitaa itse hommansa silloin kun haluavat,
sopia aikansa mihin haluavat ja syöttää itse itsensä.
Mutta aika kivalta tuntuu mennä porukalla huilimaan, eikä yhtään niin paljon
yksityisyrittäjältä. Ruoka oli hyvää. 

Moni jäi kouluun kun minä jo läksin. Se muistutti kovasti Karosen koulusta.