Annan luokka teki tänään päiväretken Mt. Maunganuille. Meitä vanhempia oli pyydetty kyyditsijöiksi ja valvojiksi retkelle. Terhi oli sähköpostissa ystävällisesti ilmoittanut, että househusband on kyllä ihan joutava moiseen puuhaan ja niin sitä sitten mentiin.

Aamulla sattui vahingossa tuo kamera mukaan ja ajattelin jakaa retken tunnelmia kanssanne näiden ottamieni kuvien välityksellä.

Ajoimme Otumoetaista (koululta) letkassa Mountille ja ryhdyimme kiipeämään polkua, joka johtaa ylös vuorelle. Valitsimme helpon reitin, serpentiinitien, jolloin nousu ei ole niin jyrkkä. Ensimmäiseltä aukealta rannan puiden yläpuolelta aukeni sumuinen maisema takaisin Otumoetain puolelle.

Nousu kesti ihan kotvasen ja oli melko rankka rauhallisesta vauhdista huolimatta. Kysyin opettajalta, mikä palkinto meitä odottaa huipulla, johon hän vastasi, että siellä on kultaa. Oliko opettaja oikeassa? Kuvassa Mt. Maunganuin keskustaa samannimisen vuoren huipulta kuvattuna.

Paikoin rinteessä oleva polku on tosi kapea ja pudotus alas huima. Ja kuten joskus jossain olemme jo maininneet, kaiteita ei ole. Kuva ei ihan tee oikeutta pudotukselle.

Palattuamme alas, nautimme eväslounaan Pilot Bayn puolella. Tein silloin pienen lenkin ja otin kuvaa asuinalueesta Mountin juurella. Ei hullumpi paikka hotellille tai talolle?

Lounaan jälkeen lapset pääsivät Baywaven kylpylään uimaan ja vesiliukumäkeen. Ihan kivaa kuulema oli. Ainakin niin kivaa, että Anna nukahti auton takapenkille, kun odottelimme Kasperia Terhin koulun parkkiksella. Huomenna on lapsella vuorossa neliottelukisa (uinti, pyöräily, juoksu, melonta) Pilot Bayllä. Mitenhän huomenillalla nukuttaa?