Annan koulussa on tänä torstaina neliottelu. Triathloniin hän ehti jo osallistua, ja haluaa mukaan tähänkin. Neliottelussa uinnin, pyöräilyn ja juoksun lisäksi täytyy meloa kajakilla. Anna ei ole koskaan melonut yksin, joten päätimme ottaa yhteyttä Waimarinoon, jossa melontakoulutusta on tarjolla. Mies puhelimessa epäili, ehtiikö Anna millään konstilla oppimaan melontaa ennen torstaita, sillä nythän on jo maanantai! Ettepä sitten jättäneet viimetippaan! Heillä on kuitenkin menossa neljä viikkoa sitten alkanut melontakurssi lapsille, jospa Anna liittyisi sen ryhmän mukaan niin, että ohjaaja voisi kiinnittää häneen vähän ekstrahuomiota. Tätä tarjottiin Annalle ja hän suostui. Tyttö vietiin Waimarinoon, puettiin liivit päälle ja istutettiin kajakkiin and off you go! Opettajan puhe on sellaista kiwimongerrusta, että Terhikin sanoi ymmärtämisen olevan vaikeaa, mutta kun samalla näyttää, niin kyllä lapsi oppii. Niin oppi, ja menee tänään harjoittelemaan lisää, kommentoituaan, ettei tuo kajakkihomma niin kummoista ole, kun jyvälle pääsee.

Koulubussiin pääseminen on ollut oma projektinsa. Viimeinen hermonmenetys koettiin, kun meille jaettiin lappu, jossa sanottiin bussin tästä lähtien maksavan 200 taalaa lukukaudessa (siis 800 vuodessa). Useista kyselyistä huolimatta emme olleet saaneet Annan koululta selville, olisiko Annalla oikeus ilmaiseen lippuun, vai ei. Niinpä epätoivoinen kotiaviomies matkaan ja asiaa taas kerran selvittämään. Toimistolla kolme naista suoritti virallisia toimistoetsintöjä tuloksena, että Anna sai ilmaisen koko vuoden bussipassin. Tästä ilahtuneena hän ilmoitti, että menee heti seuraavana aamuna bussilla kouluun ja niin tekikin. Isä saattoi pysäkille ja vilkutti bussin numero 17 ovella, kun lapsi astui sisään. Liekö ymmärtänyt, kun kuljettaja ahdisteli lapsikatrasta siirtymään bussin perälle (kiwienglanniksi), mutta seurasi toisia.

Tämä reilun metrin mittainen tumppi, joka pitää vaaleanpunaisesta ja iltaisin letittää hiuksensa, että aamulla olisi kiharat, syöksyilee kahden ja puolen vuoden suomalaisen peruskoulun englannin opinnoilla tapahtumasta toiseen ja uudesta tilanteesta toiseen uuteen tilanteeseen nauttien joka hetkestä. Taitaa olla antennit viritetty oikealle kanavalle. Ensi viikonloppuna mennään Aucklandiin, kun pitää äänestää. Mitähän siellä tapahtuu?