Kun ei ole tavaraa, pitää miettiä, mitä sitä vapaa-aikanaan tekisi. Eilen meidän perhe päätti lähteä lenkille yhdessä muutaman muun perheen kanssa. Eipä olisi uskonut, että saadaan koko perhe jalkojen päälle ja vielä juoksemaan. Annalle retki oli kaikkein raskain, sillä aamupäivällä heidän koulussaan oli kaikille oppilaille tarkoitetut triathlonkisat. Meno oli kuin suomalaisen koulun hiihtokisoissa.

Kävimme siis juoksemassa ja kävelemässä Mount Maunganuin ympäri. Juoksemisesta en mitään tiedä, mutta lenkkipolku oli hienoin, millä koskaan olen juossut. Yllättävintä oli, että lähes koko matkan sai juosta puiden katveessa, mikä olikin hyvä, sillä alkuillan helle oli aika paahtava.

Mount näkyy taustalla. Kuva otettu Otumoetaissa. Avomeri vastapuolella.

Juoksun jälkeen pidimme venyttelyhetken Mountin meren puoleisella rannalla, siirsimme autot sinne ja otimme kontista uimakamat. Sen jälkeen koko porukka painui mereen viilentelemään. No viileä ja viileä, vesi oli yli 20-asteista, joten se viileydestä. Suuret aallot ovat kuitenkin kivoja ja kun antaa meren vain viedä, niin...

Terhin työkaveri Jan ehdotti, että mennään kebabille Ocean Beach roadilla olevaan turkkilaiseen kuppilaan. Hän jopa ehdotti leikillään, että mennään uikkareissa (togs), koska täällä voi liikkua siinä asussa, missä haluaa (lähes). Kuivailimme kuitenkin itsemme ja pistimme t-paitaa päälle ja sitten syömään. Hyvää oli ja ihan kohtuuhintaista (5e). Lisäksi outoa oli se, että lampaanlihakebab maistui ihan lampaanlihalta, voitteko kuvitella!

Olen elämässäni viettänyt hullumpiakin perjantai-iltoja, mutta ettei totuus unohtuisi, palkitsin itseni hyväksi lopuksi parilla lasillisella irlantilaista viskiä ja katselemalla C4-kanavalta AC/DC:n kaikkien aikojen parhaita videoita. Ei hullumpi päätös tälle työviikolle koti-isänä.