Kitkin eilen pitkää heinää chilipuskien alta ja välistä. Ajattelin antaa chilinkasvulle vähän potkua. Heinänkorsien seassa majaili liuta sirkkoja. Taisin listiä niitä parikymmentä, kun riuhtomiseni ajoi ne ulos piilopaikoistaan. Sirkka on 2-8 senttiä pitkä, eikä tee mitään, mutta ajatus niitä kiipeilemässä pitkin käsivarsia ja selkää... Tai joku tuijottamassa sinua noilla silmillä. Sirkoilla on hyvä suojaväri ja niitä on vaikea havaita. Päättele itse, kuvassa on niitä kolme. Yksi lienee helppo havaita. Se kun tuijottaa juuri sinua!

Konttitavarat eivät ole vielä saapuneet Suomesta. Kitkiessäkin piti käyttää farkkuja, kun verkkarit ovat vielä vasta matkalla tänne. Saamme tänne vain viestejä, joissa suomalainen muuttofirmamme on kyllä siirtänyt asian eteenpäin. Vähän alkaa ottaa aivoon, kun tietojen saaminen omasta omaisuudesta on osoittautunut niin kovin vaikeaksi. Saa nähdä, mitä tänne lopulta saapuu ja milloin. Paikallisella viinakaupalla on kyllä samanlainen ongelma: Skottiviskien maahantulo on viivästynyt. Vielä sitä ihminen elää ilman verkkareita...!

Täälläkin pitäisi muuttaa. Työläinen ja koululaiset haluaisivat lähemmäs koulujaan, että voisi mennä pyörällä tai jopa kävellen. Eivätkä nämä eläkeläiset naapureina oikein riitä lapsille kavereiksi. Kämppiä on tarjolla jos monenlaisia. Vanhaa ja uutta, isoa ja pientä, kodinkoneilla ja ilman. Miten vain osaisi valita. Pari kylppäriä pitäisi olla ja kohtuullinen keittiö. Makkarien määrärstä voisi ehkä tinkiä. Mountilla on kyllä sitten kivoja hotelleja vieraille.