Moottoripyötäily täällä on kivaa, mutta missäpä ei olisi. Liikenteen vääränpuolisuus ei haittaa, mutta varsinkin risteyksissä ja liikenneympyröissä pitää olla tarkkana, ettei lähde ajelemaan väärää kaistaa pitkin. Pyörässä kun ei ole kuskin ja pelkääjän paikkaa kertomassa, kumpi on keskiviivan puolella, kuten on autossa.

Skootteri on täällä oiva valinta kaupunkiliikenteeseen. Parkkitilaa löytyy aina eikä pyörällä jää muun liikenteen jalkoihin. Automaattinen ilmastointikin on luonnon puolesta. Taurangassa on vain yksi myymälä, josta saa yli 50cc skoottereita, joten merkkivalintaa ei tarvinnut tehdä. TradeMe:ssä (kiwien myyntisivusto netissä) eri merkkejä oli kaupan vaikka kuin, mutta huutaminen (huutokauppa on paikallinen tapa) netissä ei kiinnostanut. Joten siis Suzuki.

250 kuutiota on kaupunkiliikenteessä ihan tarpeeksi. Asuinalueiden välillä on 80 km/h rajoitus, jonka tämä peli kulkee vaivattomasti ja mukavasti. Satasen moottoritievauhdissa tämä on vähän liian kevyt, mutta kelpaa tilapäisesti. Burgmanissa on automaattivaihde, joten ajaminen on tosi helppoa: kahvasta vauhtia ja toisesta jarrua, että niin.

Pyörän mukana tuli muutakin, hymyilevät ihmiset. Eipä ole tarvinnut parkkipaikoilla ja kävelykaduilla jäädä ilman katseita ja hymyjä. Kertoipa Countdownin (market) parkkiksella yksi keski-ikäinen mies, että skootterini oli kaunein, minkä hän oli koskaan nähnyt. Oli kiva kaasutella kotiin kommentin jälkeen varsinkin kun äijä toi vielä vaimonsakin katsomaan.

Olen myös harjoitellut jo kyydittämistä. Ostimme toisen kypärän, että tarvittaessa skootterilla voi matkata kaksi. Anna on ollut harjoittelukyydittävä, koska lienee moottoripyörähullumpi kuin minä. Mutta voipi olla, että tämä pyörä nähdään vielä joskus Suomenkin teillä.