Viime päivät ovat menneet selvitellessä erilaisia asioita. Maanantaina Anna oli kipeä ja pois koulusta. Sairaus ei oikein tunnu hellittävän ja nytkin hän lähti puolikuntoisena opinpolulle. Täälläkin pitää soittaa kouluun, jos lapsi on kipeä. Koululla on puhelinvastaaja, johon jätetään viesti. Opettaja suorittaa joka aamu "vahvuuslaskennan" luokassa ja jos lasta ei ole ilmoitettu sairaaksi, rupeavat soittelemaan koululta kotiin. Jos kotoa ei vastata muutaman yrityksen jälkeen, voi koululta joku ajella katsomaan, mikä on vikana. Joillakin kun on täälläkin tapana olla huolehtimatta lapsistaan ja heidän koulunkäynnistään.

Intermediatessa on niin paljon uusia oppilaita, että päättivät perustaa kouluun uuden kasiluokan kesken lukuvuotta. Harmi vain, että se tarkoittaa meidän pienelle maahanmuuttajalle luokan vaihtoa juuri kun oli edes vähän tottunut tämän luokan kuvioihin. Anna suhtautuu asiaan luonteenomaisella tyyneydellä, koskeehan juttu 24 muutakin oppilasta. Saa nähdä, miten onnistuu.

Palkanlaskenta toimii täällä ihan yhtä hyvin kuin Suomessa: Ensin saat väärää palkkaa ja sitten saat väärää palkkaa. Kohta alkaa muuttorahatili olemaan tyhjillään ja puolella yhden ihmisen tulolla ei kaikkia laskuja makseta. Niin sillä sehän on aina niin, että palkkaa tulee liian vähän. Aikanaan Nokian kaupungissa sai joku liikaa palkkaa, pääsi lehteen. Pitää varmaan laiskan koti-isän mennä töihin. Vaan kun on tuo kotikin vielä laittamatta, sillä tavaramme seilaavat yhä maailman meriä. Laivayhtiö ja eri muuttofirmat pahoittelevat tapahtunutta.

Olemme kuitenkin oppineet nauttimaan niistä ilmaisista asioista, joita on tarjolla. Lenkki Mauaon ympäri ja uinti meressä ei maksa mitään. Ja illalla kun oman pihan ajoluiskalla seisoo katsomassa ihan vierasta tähtimaisemaa tulee ajatelleeksi, että onneksi ehdin vielä nähdä tämän. Aamun tähti hymyilee pilven takaa.