Ikkunalaudallamme on lämpömittari se näyttää +26 astetta ja lienee talon viileimmällä paikalla. Muuten hyvä, mutta kun pitäisi käydä nukkumaan. Vähempikin riittäisi. Päivällä hellan vieressä oli tukahduttavan kuuma, kun piti tehdä ruokaa vieraille. Jan ja Torben (edellisen poika 6v) tulivat meille syömään, kun naisilla oli montsukokous kaupungilla ja Jan ei ehtinyt välillä kotiin, kun asuvat sen verran kaukana. Torbs oli meillä hoidossa kokouksen ajan. Vanhat luut saivat sitten lämpöhoitoa oikein urakalla. Vähempi lämpö riittäisi. Miten sitä ei ihminen vaan osaa olla tyytyväinen.

Voisihan sitä aina avata ikkunan... Mutta kun ne aukeavat ulospäin ja on vain yksi lasi, eikä täällä tunneta hyttysverkkoja, niin... Viime yönä metsästettiin iltayöstä ulkotorakoita, jotka olivat tulleet avoimista ikkunoista sisään. Niitä oli Annan huoneessa kaksi. Torakka on sellainen 3-4 cm pitkä hyönteinen, joka osaa lentää ja kipittää kauheaa vauhtia. Onneksi se ei ole kovin kärkäs lähtemään karkuun, kun asettuu paikalleen. Joka tapauksessa mielyttävä hyönteiskaksikkomme vei lasten unet vähäksi aikaa. Torakka on ihan vaaraton, mutta ei kuitenkaan sitten niin kiva unikaveri.

Nukuin eilen pienet päiväunet. Laitoin kellon varuilta heräättämään puoli kaksi päivällä, kun en ollut varma, heräänkö muuten. Heräsin jo heti yhden jälkeen ja jatkoin päivääni... Terhi oli näppäränä tyttönä laittanut saman kellon soimaan aamuksi säätämättä soittoaikaa, joten heräsin yöllä vähän ennen kahta siihen, kun hän herätti, tultuaan ulos aamusuihkusta! Eipä sitten uni tullutkaan heti, joten viime yönä tuli nukuttua kaikki kolme tuntia. Siihen nähden menee ihan hyvin. Tosin kun kaikki joka paikassa aina ensin kyselevät: "How is your day?" Piti tänään vähän vältellä totuutta. Sellaista kutsutaan kohteliaisuudeksi, kertovat viisaammat.

Terhi ja Anna harjottelevat minitriathloniin. Annalla sellainen järjestetään pakollisena koululiikunnan puitteissa ja Terhi osallistuu Susanin ja Stefin (montsutyyppejä) kanssa triathlonkisaan siten, että kukin naisista tekee yhden osuuden. Jan tietenkin ottelee yksin. Saa nähdä, mitä tämä kiwiurheiluhulluus vielä noissa teettää. Ovat niin kovin alttiita vaikutuksille...

Toisaalta TV:n ajankohtaistarjonta pienen ihmisen järkyttävine draamoineen yököttää, elokuvissa on kolme kertaa enemmän mainoksia kuin maikkarilla ja lukeakaan ei aina jaksa. Hyvä sitä on jotain keksiä. Taidanpa vaikka ryhtyä harrastamaan moottoripyöräilyä.