Nyt se on tapahtunut. Ensimmäinen todellinen harmi: muuttokuorma ei saapunut tänne ajoissa eikä saavu ihan kohtakaan. Yhden yöpuvun menetelmällä jatketaan epämääräinen aika, mutta vähintään maaliskuun lopulle.

Kuinkas se sitten niin kävi? No, lähetimme kuormamme matkaan joulukuun 19. päivänä siinä hyvässä uskossa, että Muuttopalvelu N:n tieto 6-8 viikon rahtiajasta pitää paikkansa. Vielä alkuviikosta saimme sieltä vahvistuksen laivan tulosta Taurangan satamaan 14.helmikuuta, siis vain hiukan myöhässä. Kari on odotellut työnhaun kanssa, jotta saisi ensin purkaa lastin ja sitten vasta aloittaa työt. Niinpä hänellä oli aikaa selvitellä täkäläisen huolintafirman sekä Port of Taurangan kanssa kontin sijaintia. Ja kuinka ollakaan, se onkin merellä ja saapuu Melbourneen (Australiassa, melko kaukana) 14. maaliskuuta. Siellä odotellaan uutta laivaa joka tuo sen Aucklandiin (Uudessa-Seelannissa mutta ei perillä) ja siellä taas uutta laivaa joka toisi kontin Taurangaan. Pyhä jysäys!

Mitäköhän enitn kaipaamme kontista? Ainakin teräviä veitsiä, juustohöylää ja kunnon paistinpannua. Sanakirjoja lasten koulutyöhön. Koulujuttuja Terhille töihin. CD-levyjä: musiikkia ja suomalaista ruutuviihdettä. Kenkiä.Vaihtovaatteita. En pysty jatkamaan listaa koska alkaa ottaa liikaa pattiin. Kumma, miten tämä odotus on mennyt melko vaivatta, olemme jopa pohtineet, että mitäs siellä oikein on tulossa, ja että tarvitsemmeko me niitä releitä yleensäkään, kun menee ihan hyvin ilmankin. Nyt kuitenkin alamme olla siinä pisteessä, että kun (jos?) joskus saamme vanhat rakkaat paidat ja kengät esille kontin uumenista, heitämme mäkeen nyt käytössä olevat kamat silkasta kyllästymisestä. Itse en ainakaan enää koskaan osta vaaleanpunaista pyjamaa.

Kaikki ei ole tietenkään huonosti. Aurinko paistaa. Koulut sujuvat mukavasti sekä lapsilla että opettajaäidillä. Karin kotiruoka on hyvää ja ravitsevaa. Olemme terveitä ja sovussa keskenämme. Kanit kasvavat eivätkä kohta enää mahdu karkaamaan häkin raosta. Olemme siellä, mihin halusimme. On lauantaiaamu. Elämä on aika kivaa.