Kolme viikkoa sitten Colen isä John oli kalassa ja halusi, että savustan kalat hänelle. Saalis koostui kolmesta snapperista ja kahdesta kahawaista. Terhi toi kalat kauppareissulta palattuaan, ajoi pikkujohnintien kautta ja haki kalat Segallasta. Kerron tässä kuvien kanssa prosessista.

Savustuslaatikko on vanha kunnon Laitaatsillan telakalla Masa-ukin naapurin kasaama. Tämä ruostumattomasta teräksestä tehty peli on palvellut uskollisesti vuodesta -91. Puru on manukaa maustettuna kanukalla (mitä sitten lienevätkään).

Snapperit valmiina. Kala on valkealihainen ja aika ahvenmainen. Mielestäni erittäin hyvä kokonaisena savustettuna.

Välineistö näytillä. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon tyylivirheestä: Speight'sin stubbie holderissa on itse asiassa Tuitölkki! Savustusöljy on kuitenkin pakollinen varuste, etteivät kalat jää raaoiksi, kun ei jaksa odotella. Tässä vaiheessa soitimme Segallat paikalle kaloja maistelemaan.

Valmista tavaraa. Kuvassa myös ritilän puhdistuksessa tarpeellinen sikli, sekä ritilän öljyämisessä käytetty silikonisuti.

Pönttöön mahtui hyvin kaksi puolitoistakiloista kahawaita.

Syöntivalmista tavaraa. Kahawaiden savustus vähän kesti, kun John tuli pihalle kaveriksi ja alkoi esitellä UL-vehkeitään. Jätkällä on $700 (360e) maksava hiilikuituvapa. Pelittää kuulema kuin hirvi, helppo uskoa tuohon hintaan!

Snapperit vetelimme suihimme ja puolet toisesta kahawaista. Toisen kahawain pakkasimme Segalloille mukaan kotiin viemiseksi. Kaikkien mielestä oli asiallinen sunnuntai-iltapäivä.

Kirjoittelin savustuksesta, kun innostuin taas kalastusaiheesta puhuttuani Harrin kanssa skypessä. Paljon muuta en sitten aiokkaan kirjoittaa. Tämä blogi jää nyt tauolle, palaan kirjoittamisen pariin sitten taas, kun huvittaa. Suunnitelmat on sellaiset, että tauko voi kestää...