Heräsin taas ennen kuutta. Valoisaa tulee vasta seitsemän jälkeen ja kahvinjuonnin lomaan piti keksiä jotain puuhaa, kun toiset vielä nukkuu. Päätin sitten taas kirjoittaa jutun.

Pitkäperjantai

Kasperi raahautui Colelle yökylään torstai-iltana (on siellä muuten nytkin, tulevat sitten tänään molemmat tänne loppulomaksi) ja Anna meni Ashleigh:in synttäreille yhdeksi pitkäperjantaina. Terhi vei Annan ja palattuaan mietimme, mitä ruokaa sitä kannattaa kahdelle ihmiselle ryhtyä tekemään. Terhi ehdotti kävelyretkeä kaupunkiin, missä voisimme ruokailla turkkilaistyyppisessä ravintolassa. Omaksi yllätyksekseni suostuin. Matkaa tuli nelisen kilometriä sivu ja sää oli mitä parhain. Valitsin listalta perinteisturkkilaisen pepperonipizzan ja Terhi tilasi mustekalasalaatin. Juotavaksi valitsimme Monteight's originalia. Olipa kiva olla retkellä ihan vaan kahdestaan. Paluumatkalla kävelimme hiukan eri reittiä maksimoidaksemme maisemat. Tauranga oli aika hiljainen pääsiäisen vuoksi ja jopa jalkakäytävillä oli mukava kävellä, kun ei ollut liikaa melua. Ravintolassa kaivoin esiin kännykän näpätäkseni kuvan harvinaisesta hetkestä.

Terhiä moinen kuvailu vähän huvitti.

Lankalauantai

Lauantaipäivä meni siivotessa, ostoksilla ja leipoessa. Brownliet ovat tulossa tänään (meillä siis nyt sunnuntaiaamu) pääsiäisbrunssille ja päätimme tehdä vähän perinnetarjottavaa vieraille.

Ensimmäinen lajikkeemme on Jaakko Kolmosen reseptillä valmistetut riistavatruskat. Ainut vaan, että mitään riistalihaa ei nyt juuri ollut kaupan. Näistä tulikin sitten lammasvatruskat, joten aloitimme sitten kai uuden kiwikarjalaisen perinteen. Kuoritaikina oli pottumuusia ja jauhoja, mutta emme millään saaneet siihen leivonnassa tarvittavaa sitkoa. Liekö perunat ja jauho sitten täällä niin erilaisia. Yritin aikani tehdä joulutorttumaisia leivonnaisia, mutta lopulta annoin periksi Terhin idealle ja löin koko hoidon silikoniseen muffinssivuokaan.

Eipähän kummalta näytä. Tässä kuitenkin sama satsi jäähtymässä väärinpäin. Onneksi jälleen kerran uskoin vaimoa (piti  kyllä vähän kiukutella, ettei se luule, että tämä tuli tavaksi).

Vähän kyllä mietittiin, että sopisiko näille yhteen toiseen ruokaan kastikkeeksi tehty Sweet Thai Chili - ranskankermajutska, sitä kun ei alkuperäiseen ruokaan tarvittukaan. Se vaan taitaa olla liian perinnekarjalaista.

Lopputaikinasta väänsin sitten vatruskapiiraan. Se vedeltäneen naamaan bileiden jälkeen.

Toiseksi teimme tietenkin karjalanpiirakoita ja munavoita. Anna on aikanaan Ruutin kanssa Joensuussa retkellä ollessaan osallistunut marttojen piirakkakouluun. Näillä ohjeilla piiraita täälläkin tehtiin. Terhi keitti puuron ja minä valmistin kuoritaikinan. Anna halusi ehdottomasti ajella kuoret ja Terhi suoritti täyttämisen ja rypytyksen. Lopuksi minä toimin paistovahtina ja valelin valmiit piiraat voisula-vesiseoksella.

Tauranga marthas at work. Huomatkaa Annan oikea ote: kuoren ajelu vaatii voimaa. Kas, kun yhdessä saadaan jotain aikaan, on lopputulos ihan tutkimisen arvoinen.

Siinä sitä on, uunivalmista tavaraa.

Piiraista vielä sen verran, että osa niistä meni heti eilen parempiin suihin. Terhi vei naapurin Cartereille neljä piirakkaa ja pari vatruskaa maistiaisiksi. Ja kun myöhemmin vastapäinen naapurimme (emme kumpikaan muista hänen nimeään) toi meille kymmenkunta avokadoa, meni siinäkin kaupassa kolme piirasta. Olemme siis parhaan kykymme mukaan yrittäneet levittää suomalaista ruokakulttuuria tänne Taurangaan. Ehkä joskus kuullaan, mitä pitivät. P.S. Terkkuja Gordon Ramsaylle, hänhän on tunnetusti piirakoiden ystävä.