Jäi viime lauantailta mainitsematta, että Terhin pomo Jan teki meille yllätysvisiitin aamulla. Naiset pitivät puhetta montsuluokan työilmapiiristä ja opettajien välisistä suhteista. Ohi kulkiessani kommentoin aina välillä keskustelua. Unohdin koko jutun, kun en oikein sitä minään pitänyt. Maanantaiaamuna Terhi soittaa minulle klo 9 töistä ja sanoo, että Jan haluaa tavata. Keskustelussa selvisi, että hän haluaa minun käyvän koululla tavallaan harjoittelemassa nämä päivät ennen joulua, että voin sitten ensi vuonna tehdä sijaisuuksia, kun tunnen systeemin ja lapset. Niinpä olen nyt viettänyt kolmisen tuntia joka päivä Janin luokassa vapaaehtoistyöläisenä toivoen, että niitä sijaisuuksia sitten ensi vuonna tulisi. Taisi pikku kommenteilla olla kauaskantoisia seurauksia.

Terhi lähti tänään aamulla luokkaretkelle Aucklandiin. Käyvät museossa, Sky Towerissa ja ovat yötä Kelly Tarltonin vedenalaisessa maailmassa (onneksi eivät sentään sanan mukaisesti veden alla). Me muut viettelemme tavallista torstai-iltaa kotona pienellä poikkeuksella. Vaikka ruuaksi oli tortilloita päätin, että jollakin tapaa Suomen itsenäisyyttä juhlistetaan, vaikka pakollista vapaapäivää ei olekaan. Ripustin Suomen lipun ruokahuoneen verhon päälle ja pistin Sibeliusta soimaan. Kaikkien ajatuksissa varmaan käväisi se tosiseikka, että tämä on ensimmäinen itsenäisyyspäivä poissa Suomesta, saattoipa joku ihan perisuomalainen juttukin tulla mieleen. Näin kansainvälisinä aikoina annettanee anteeksi, ettei pöydässä ollut tarjolla pettuleipää ja mämmiä kansallistunnetta kohottamaan. Tässä kuitenkin virallinen tunnelmakuva.

1111071.jpg

On ne kaksi kynttilääkin siellä, eivät vain tahdo näkyä vaaleaa taustaa vasten. Joka tapauksessa hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!