Tänään oli kiireinen päivä. Vein eilen motskan huoltoon ja se piti hakea tänään pois. Terhi ei flunssanpoikasensa ja kiireittensä takia ollut oikein joutava kuskaamaan minua autolla Moto GB:lle, joten päätin jo eilen, että kävelen hakemaan pyörää. Kolmen pyykkikoneellisen (sukkamies rules!) jälkeen olinkin jo valmis matkaan. Kello heitteli kymmentä ja pukemisen ja hiustenkuivaamisen ohessa tein päivän työpaikkajutut: varasin papereita matkaan, luin kouluilta saamiani tiedotteita, lähetin sähköposteja ja tutkin netin työpaikkailmoituksia. Tein pienet eväät, otin vähän vettä pullon ja sitten matkaan...
Meiltä on Hewlett's Roadille, missä Moto GB on, muutama kilometri. Arvelin homman vievän puolitoista tuntia taukoineen, joten olisin perillä puolilta päivin, juuri huollon valmistumisen aikoihin. Sää oli puolipilvinen, joten otin sateenvarjon kaiken varalta. Kävely oli mannaa. Hiukan koleahko sää oli omiaan hiukan kovempivauhtiselle taivallukselle. Koska olin pakannut matkaan myös kameran, ajattelin tietenkin, mitä oikein kuvaisin. Siinä ajatukset tietenkin matkasivat edelliselle vastaavalle kävelyreissulle jo joku kuukausi sitten ja siihen, miten pitkälle nyt on jo päästy. Enää ei merenrannassa kohoava kumparemaisema vaikuttanut yhtä oudolta, tuntui jotenkin helpottavalta huomata, että itse merikin oli (rannalta katsottuna) jotenkin hallittavissa.
Taurangan keskustaa Harbour Bridgen Mountin päästä kuvattuna
Taukoa vietin penkillä Harbour Bridgen Mountin puoleisessa päässä. Piti vähän aikaa keskittyä oikein siihen, että tässä ei välttämättä ole kiire mihinkään ja että kuvankin voi ottaa. Leivän ja myslipatukan syötyäni jatkoin matkaa. Loppumatka olikin sitten vain tien vieressä kävelyä, eikä siitä sitten muuta. Sain pyörän huollosta ja ajoin kotiin suihkuun.
Pesun ja vaatteidenvaihdon jälkeen suuntasin matkani kohti Otumoetai Primaryä. Nimittäin oltuani siellä sijaisena sain tietenkin palkkaa. Nimittäin ihan liian vähän, tietenkin. Nämä asiat ne eivät muutu, vaikka menisi minne: eri virastojen on ihan mahdoton viestittää toisilleen, mitä jostakin ihmisestä tietävät. Olen lähettänyt kahteen virastoon alkuperäisiä todistuksia ja kopioita kaikista Suomen todistuksistani, mutta palkanmaksuun se ei vaikuta. Saan silti huonointa mahdollista palkkaa. No, nyt sitten täytetään kolmisivuinen lomake, jonka rehtori todistaa oikeaksi ja sillä se hoituu. Eikä hoidu, sekin tiedetään, Terhin kokemuksista. Mutta kun nyt aloittaa, voi maaliskuussa jo saada oikeaa palkkaa, kätevää!
Otu Primaryltä jatkoin kahville ja välipalalle Fixiin Bethlehemiin. Chrissy on uskoutunut minulle elämän ongelmissaan jo jonkin aikaa, mutta lupasin hänelle, etten hänen henkilökohtaisista asioistaan kerro kenellekään, joten se siitä. Edellinen käy kuitenkin selitykseksi sille, että keskustelemme usein. Tänään hän kuitenkin heitti pommin: hän oli eilen laittanut kahvilansa myyntiin. Kulmakunnalle on kuulema uudisrakentamisen myötä tullut neljä uutta kahvilaa, eikä asiakkaita riitä enää kaikkiin. Minne minä sitten menen tauolle? Tämä on ihan väärin (tosin kiwit vaihtaa asuntoja,autoja yms kaiken aikaa), miksei elämässä ole pysyvyyttä?
Kotiin päästyäni oli tietenkin alkanut sataa ja oli kiireesti pelastettava pyykit ulkoa narulta. Samaan syssyyn piti laittaa takkaan tuli, ettei kuivatuksesta vapautuva kondenssivesi taas valu pitkin ikkunoiden sisäpintaa (onneksi teillä ei ole näitä ongelmia). Sitten iltaruokaan tuleva tofu marinadiin ja käsiksi muihin iltahommiin.
Tuosta otsikosta vielä. Uuden Seelannin teillä kuolee paljon ihmisiä onnettomuuksien seurauksena. Mopomiehet ovat tietenkin alttiina vahingoille, koska pelti ei suojaa meitä. Joskus joku tollo (niin täällä kuin sielläkin) istuu rattiin juopoteltuaan ja seuraukset voivat olla tuhoisia. Ostin Moto GB:stä paidan ihan vaan tukeakseni tatä ajatusta: New Zealand Bikers Against Drunk Drivers. I'm badd!
Laitan tähän loppuun vielä kevennykseksi toisen kuvan Taurangasta, koska kiireestä huolimatta oli tosi mukava päivä.
Kommentit