Taas on viikko vierähtänyt. Tuntuu, ettei ole paljon kerrottavaa, mutta yritän pitää yllä tapaa, että ainakin kerran viikossa avaan tämän blogin ja kirjoitan jotain.

Kaikki ovat olleet hiukan kipeinä. Kasperilla on kuiva yskä, joka ei lähde millään. Mulla ja Annalla päänsärkyä. Terhi on sairastanut oikeaa flunssaa, mutta ehkä se on nyt menossa ohi. Välillä on lämmintä ja aurinkoista, mutta sää voi viiletä nopeasti ja sade yllättää. Ehkä ne ovat nämä kevättalven säät, joiden takia voidaan vähän huonosti.

Kasperilla oli futiksessa väliviikonloppu, mutta Annalla oli netballmatsi. Hän voitti oikein parhaan pelaajan palkinnon!

Ja kun oma joukkuekin vielä voitti, oli kiva tulla kotiin matsin jälkeen.

Annan ESOL-ope (vieraskielisten enkkuope) Mrs Liddle sanoi, ettei Anna tarvitse enää enkussa erityisohjausta, mikä kuulosti mukavalta. Lapsen kielitaito on kehittynyt huimaa vauhtia ja hän pärjää jo hyvin vieraalla kielellä. No mehän luvattiin, että noin puoli vuotta se vie. Terveisiä vaan kaikille tutuille, jotka tätä arviota kanssamme Suomessa tekivät. Nyt se on toteutunut.

Meillä on tietokonet vierekkäin yläkerran pikkumakkarissa. Minä kirjoittelen tällä läppärillä, kun tässä on suomalaiset näppäimet. Kasperi pelailee sitten tuossa vieressä omalla uudella koneellaan (nyt se kyllä nukkuu). Välillä se aina hörähtää nauramaan, kun löytää netistä jotain hassua. Se yrittää kertoa mulle niitä vitsejään, mutta ei mun kielitaito enää riitä. Kai se on tuo WOW:in erikoissanasto... Tylsää, kun lapset painavat edelle (tai ehkä ei sittenkään).

Seuraavat kolme viikkoa voivat olla hiljaisia. Mulla jatkuu työt vielä sen kolme viikkoa ja viikonloppuisin on opekurssi Hamiltonissa. Jää pahalainen sunnuntain Star Trekitkin katsomatta!